Aikalisä. Se tähän tarvittiin. Koti on arvioitu, pankki keskusteltu ja siellä myönteinen lainasuhtautuminen, mutta jokin haraa muuttoa vastaan. Yhtäkkiä yksitasoinen pieni omakolokoti onkin juuri sitä parasta kaikkine pienine vikoineen ja remontteineen. Oma tupa ja oma lupa. Ihan omat puutarha- ja lumityöt. Sitä paitsi asunto, johon eniten ihastuimme, vedettiin pois myynnistä. Eikä ihme, aivan huikean hieno erillistalo, jossa omaa rauhaa pikkuruisella pihalla riittämiin.
Onhan tämä mukavaa juuri nyt. Puutarhatyöt on nyt marjojen keruuta vaille telakalla, pientä rapsuttelua lukuun ottamatta, nurmikko viheriöi ja terassilla on mukava lötköttää. Lomamoodissa on helppo unohtaa, että syksylle tälle svengijengille on varattuna erityisen paljon ajamista ja matkustamista. Yksi kulkee kouluun Espooseen, toinen Helsinkiin ja kolmas duuniin Vantaalle ja neljäs nauttii vielä kotikunnan koulumaailmasta. Koko klaanin syksyllä jatkuvat harrastukset ovat kuitenkin lähikunnissa. Matkaa taitetaan Siuntiosta Helsinkiin milloin milläkin välineellä.
Kyllähän nykyisestä asunnostamme pääsee. Bussit kulkevat pari kertaa tunnissa. Ainoa ongelma on matka-aika. Jokaisella meistä menee illan ajo- ja junabussimatkoihin kolmisen tuntia kallista aikaa. Ei liene ihme, että rytinäviikkojen jäljiltä ei viikonloppuisin juurikaan tee mieli tehdä mitään muuta kuin pakolliset asiat.
Oma valintahan tämä lienee. Pendelöidäänkö ja venytäänkö vielä seuraavatkin vuodet vai nautitaanko tästä, mitä on jo liki viisitoista vuotta omaksi tehty? Juuri nyt ratkaisua ei tunnu syntyvän. Syksy muokannee ajatuksia taas uuteen uskoon. Ainakin tämän kesä aikana on ratkennut monen monta asiaa jo. Enää vain pitää järjestää palikat ajatuksissa ja päättää mitä oikein halutaan.
nikinita 