nikinita

Kesä ja loma eivät tänä vuonna saapuneet pyytämättä ja yllättäen. Loma saapui enemmänkin sitkeästi odottaen ja hiljaa hiillostellen. Takki oli tyhjä jo hyvissä ajoin. Viimeiset viikot ennen lomaa olivat kuin ajoa rikkinäisellä renkaalla tai vetämättömällä moottorilla.

 Parisuhdeaikaa ja rentoa lötköttelyä. Pientä puuhailua pihanurkissa, varastonsiivousta, nurmikonleikkuuta kesken jääneen pikkuremontin viimeistelyä.  Puuhailu on mukavaa, kun ei ole aikataulua. Ei tarvitse työpäivän jälkeen miettiä, että yksi ponnistus vielä.

Rauhalliset aamuherätykset, päivän lehti terassilla auringonpaisteessa tai sateen ropinaa kuunnellen. Suomen kesässä joskus paistaa ja joskus sataa. Kun tunnelma on tasapainossa, ei oikeastaan ole väliä kumpaako on vuorossa. Aurinko lämmittää, kostea maailma tuoksuu hyvältä ja ukkonen raikastaa ilman.

Kotona on ihan kiva tehdä töitä rauhassa. Kun ei huvita, voi aina pitää tauon. Voi kaivaa vanhat sarjakuvat hyllystä tai ottaa käteen yöpöydällä pitkään vuoroaan odottaneen kirjan. Pannullinen teetä hautumaan, lasi viiniä ja terassille lukemaan. Rennoista hetkistä huolimatta päivän päätteeksi usein havahtuu, että aikaiseksi sai kutenkin enemmän kuin normipäivänä keskimäärin.

Arjen aherruksesta irti päästäminen vaatii aluksi keskimääräistä enemmän henkistä ponnistelua. Työ on liian lähellä ja stressi puskee väkisin läpi. Jos yrittää liikaa, iskee vauhtipyörässä juoksevan oravan olo päälle ja aikatauluttaa nekin hetket, kun kukaan tai mikään ei vaadi.

Ulkopuolinen maailma vaatinee oman osansa tästäkin lomasta. Ammatinvalintakysymys, ei voi valittaa. Siitäkin huolimatta lähtökohdat ovat loistavat. Juuri nyt on loputtomasti aikaa. Tästä on hyvä rauhoittua kohti syksyn uusia kuvioita ja arkirumbaa. Jospa tänä vuonna rumban sijasta syksyllä odottaisikin tasapainoinen ja viihdyttävä, elämältä maistuva svengi.