Duunikaveri käveli työpaikalla zombiena vastaan. Väsymys painoi silmäluomia urakalla ja urahteluista päätellen toinen oli rättiväsynyt. Ilta oli venynyt venymistään, koska puoliso oli kaivannut läheisyyttä. Oli pitänyt hipsuttaa selkää, rapsuttaa hiuksia, olla ja hengitellä yhdessä. Lopputuloksena hellyysrituaaleista oli autuaasti tuhiseva puoliso ja loppuyön sitkeästi valveilla köllöttävä könsikäs.
Kun kysyt, että väsyttääkö tai menikö ilta kenties pitkäksi, et varmasti saa vastaukseksi puolison pitäneen hereillä. Kukaan ei takuulla tunnusta, että parisuhteen unirituaalit menivät taas överiksi. Uni maistuisi, ja mieluummin ihan yksin, omin unikuvioin ja omassa sängyssä. Saisi levittäytyä x-asentoon, ja pitää peitonkin kokonaan itsellään.
Jokaisella parisuhteella on lienee omat unirituaalinsa. Iltapesu, vesilasit yöpöydälle, aamuherätys kuntoon, aamiaisastiat pöytään, suukot, rutistukset ja hipsuttelut unille. Hurjimmat saattavat ihokosketuksen voimasta toteuttaa pienen yhteisen iltajumpankin. Tosin perinteistä unille hipsuttelua ei yhteinen punkkajenkkakaan poista. Onhan se toki parempi, että edes toinen nukkuu tyytyväisenä.
Parisuhteen alkuaikoina, kun lapset olivat pieniä öisin valvottavia pikkuotuksia, ajatteli, että kyllä nukkumisen aika vielä koittaa. Mielessä ei vilahtanutkaan, että valvottaja voisi olla puoliso. Ei, ellei ilmassa ollut selkeää toivetta ihon ajasta.
Rituaalit tuppaavat jatkumaan viikosta toiseen, jos ei asioista saada puhuttua yhdessä. Puhumisen esteenä voi olla, että toinen saattaa loukkaantua toiveesta vain olla siinä vieressä. Loukkaantumisen taustalla lienee kullakin omat syyt. Toisella niitä ovat hylkäämisen tunteet, toisella taas aktiivisen, seksittömän läheisyyden kaipuu.
Hipsuttelussa parasta on tunne siitä, että on tärkeä toiselle. Tuon tunteen pitäisi ilman erityisrituaaleja välittyä kummankin puolison suojapanssarin ja pelkojen lävitse väsyneenäkin. Silloin hipsuttelun sijasta voisi riittää, että varpaat ovat yhdessä lämpimän peiton alla
.
nikinita 