nikinita

Ota valta pois niiden käsistä,
Jotka kuitenkaan eivät ymmärrä.
Ole ilolla
Paha ihminen.
(Apulanta-”Paha Ihminen”)

Pelottavaa, mutta totta. Kuinka usein asiat menisivätkin paremmin, jos ei liittyisi sudeksi susien joukkoon vaan osaisi pitää kiinni omista arvoistaan loppuun saakka. Mutta eihän kukaan halua olla paha ihminen, paljon helpompaa on taipua yleiseen linjaan ja mennä virran mukana.

Tuoreena ihmisenä, nuorena vasta koulun penkiltä pois pyrkiessä jaksaa vielä kantaa oman maailmankuvansa rikkoutumattomana mukana. Elämän myötä, viimeistään ruuhkavuosien kolahtaessa koko painollaan arjeksi, hukkaa helposti elämän todellisen sisällön ja vaihtaa sen yleisen kaavan mukaiseksi.

”only a dead fish floats downstream”

Yleiseen kaavaan kuuluu tehokas kulissien ylläpito. Meillä menee hyvin. On oma kotikolo, siistit huonekalut ja kalusteet, autot, lapset harrastavat ja vanhemmilla arvoisensa duuni. Peilikuva näyttää hyvältä. Kuva ulos sitäkin paremmalta. Jossakin orastava tunne siitä, että jokin ei ole aivan kohdallaan, mutta siitä ei vain jotenkin saa kiinni

Tämä ei ole kuolinvuode: ole hyvä ja tee se muualla.
Hygienian vuoksi on syytä kantaa verhoo,
Ettei aivan kaikkien tarvi nähdä tuollaista,
Vaikka ne rakastaa kyllä tirkistellä
Ja tuntea ylemmyydentunnetta, jota ne ei koskaan lunasta.
Niille on vahingonilo iloa puhtaimmillaan
(Apulanta-”Paha Ihminen”)

Jossakin vaiheessa elämä alkaa tuntua tyhjältä. Kuollut kala kelluu myötävirtaan, oravanpyörä kiihtyy ja vitamiinipillereiden lisäksi dosettiin on tarjolla masennuslääkkeitä. Tyhjältä tuntuvaa kohtaa elämässä aletaan täyttää kaikella mahdollisella. Otetaan muodikkaasti omasta elämästä kiinni, tartutaan ismeihin, urheillaan ihan simona, mennään kiihtyvällä vauhdilla ympäri maailmaa työmatkoilla, eletään lasten harrastuksia ja vietetään kosteita iltoja. Kunnes tulee seinä vastaan – lujaa, täydestä vauhdista.

Niin vielä käy kuin avaruusromulle,
Kun se tahtoo palata kotiinsa, eikä usko ennusmerkkien
Voivan tarkoittaa mitään.
(Apulanta-”Paha Ihminen”)

Vieläkö kaikki on ennallaan, kun viimein ymmärtää pysähtyä? Kun on myynyt sielunsa muualle ja haluaakin viimein palata kotiin, onko tuloksena vain kirkkaasti palava tähdenlento ja maahan putoava kylmä kivi? Lapset ovat kasvaneet isoiksi ja vierellä joku tuntematon. Rikottu on kenties liian paljon, ainakin yhteinen elämä ja tulevaisuus myyty ulos – oliko hinta riittävä?

Yhteiskunnan toimivuus, työ, ihminen yhteiskunnan osana ja toisaalta yksilön vapaa tahto ja oma vapaus korostuvat nykyisessä maailmankuvassamme.  Kahden ihmisen ja perheen yhteinen polku jää helposti puristuksiin. Yhteiskunnan ja ihmisen elämän yksi tärkeimmistä osasista tukehtuu jokaisen oman vapauden tavoittelun ja yhteiskunnan edellyttämän ”normaalielämän” kaavan väliin jäävään olemattomaan rakoon. Liian helposti elämän myllerrykseen hukkaa arvokkaimman aarteen, jonka oman matkan varrelta on onnekkaasti onnistunut löytämään.

Älä kumarra niiden patsaita,
Joiden tuottamat on sun ongelmat.
Ole ilolla Paha ihminen.

Hammaspyörän rattaana, Rasvan alla piilossa
(Apulanta-”Paha Ihminen”)