Emme oikein tienneet, mitä odottaa kun lähdimme keikalle Tavastiaan. Ismo Alangon tarjonta on vuosien varrelta sen verran laajaa, että tulossa saattoi olla oikeastaan ihan mitä tahansa. Musiikillisista odotuksista huolimatta parisuhdeilta ulkona Ismo Alangon kanssa ei kuulostanut olleenkaan huonolta ajatukselta.
Yllätyimme positiivisesti. Alanko bändeineen loi Tavastian iltaan sellaisen mikrokosmoksen, ettei sen olisi toivonut päättyvän lainkaan. Biisejä settiin sisältyi kattava sekoitus aina Hassisen koneesta tähän päivään saakka. Puhaltimet, syntikat, rummut basso ja kitara loivat Ismo Kullervo Alangon taakse musiikillisen avaruuden, johon oli helppo heittäytyä kellumaan.
Keikka oli lisäksi erinomaisen hyvin miksattu. Eturivissäkään musiikki ei vetänyt korviin epämääräiseksi puuroksi ja musasta sai ihan oikeasti fiilistellä muutoinkin kuin kropassa tuntuvan basson voimalla.
Yhtenä vahvimmista kokemuksista jäi sieluun elämään biisi ”Säkenöivästä voimasta”. Monesti tuota biisiä levyltä kuunnellessa on tullut mieleen, että kyseinen biisi olisi aikoinaan pitänyt käydä kuuntelemassa Sielunveljien keikalla livenä. Musiikin, laulun ja valojen yhdistelmä oli todella intensiivinen koko kropan transsendenttinen kokemus.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Niin myös Ismo Alangon keikka Tavastialla. Kirjastohuoneen seinää saimme koristamaan keikan biisilistan.
Alankoa bändeineen voisi oikein mielellään käydä kuuntelemassa toistekin, jossakin toisaalla ja jossain toisessa ajassa. Tällä kertaa jatkoille vetäydyttiin Kampin Hesen ratkiromanttisen kahden hengen kokiksen kautta tuntumalle omien lakanoiden väliin.
Vittu eletään
Vielä kun ehditään
nikinita 