Kainaloitumisen tarve


Pitkän kriisin jälkeen tulee väsymys. Viimeinenkin ammus on ammuttu ja lipas lyö tyhjää. Valkoista lippua nostetaan ylös molemmin puolin. Istutaan yhdessä takkatulen ääreen ja puhutaan hiljaa tulevaisuudesta, yhteisestä sellaisesta. Uupumus iskee päälle hyökyaallon tavoin. Väsymys nousee varpaista yli hiusrajan ja tekee elämästä hidasta kuin sukeltajalla. Tunne on sekä helpottava, että raskas.

Kainalossa, silmät kiinni toinen toistensa hengitystä kuunnellen. Kummankaan ei tarvitse olla jännittynyt siitä, mitä tapahtuu seuraavaksi. Mistä suunnastan ammutaan. Minkä nurkan takaa löytyvät seuraavat ahdistavat vuorosanat.

Pää rintaa vasten, kuunnellen toisen elämänrytmiä. Iltapäivä venyy illaksi. Ilta vaihtuu yöksi ja seuraavaksi aamuksi. Väsymys ottaa omansa ja hetki kainaloittain vaihtuu seuraavaksi päiväksi kuin huomaamatta.

Kovalevyn tyhjennys ja uudelleen käynnistys. Yhteinen aamiainen, takkatuli, hiljaiset kävelyretket, saunan pyhä hiljaisuus ja uni. Elämä löytää jälleen rytminsä. Paluu nollatilaan ja uusi alku, hiljakseen, kainaloittain.

Pitkä stressi laantuu ja kuolee pois. Muistot jäävät, mutta asettuvat omalle paikalleen. Mieli kaipaa rauhaa. Unelmien koko ylittää menneen muistot.

Rauhan mukana tulee kirkkaus ja olemme taas tässä hetkessä, kumpikin.

takkatuli_co Katri

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s