nikinita

Minun pitäisi kai kiittää Sinua. Herätit hänet oravanpyörästä. Muistutit, että ympärillä on elämää, tunteita ja tuoksuja. Ihmisiä, verta ja lihaa. Toiveita ja rakkautta.

Auttaisikohan se, kun tunkeudut väkivalloin mieleni syövereistä pinnalle, että kiitän sinua?

Voisin tehdä sinusta mielikuvitusolennon. Pukisin mielessäni sinut päivittäin aina eri tavalla. Keskustelisinko kanssasi hänestä? Jakaisimme yhdessä salaisuuksia ja kikattaisimme hulluuteen asti kuten teinit konsanaan. Saattaisihan sinulla olla hänestä aivan eri näkemys kuin minulla. Minulla vuosien kokemus arjesta, sinulla hetken hurmaa ja jokuset unohtumattomat treffit.

Vaihdankin mieltä piinaavat mielikuvat hupsutteluun. Sinähän voit mielikuvitushahmona osallistua vaikka mihin. Voisit oikeastaan mennä hänen kanssaan vaikka niihin harrastuksiin puolestani, joihin en kykene. Voisin sitten omalta osaltani poimia vain parhaat palat ja sinä voisit levätä.

Tunnustettava on, että omat konstit eivät riittäneet vuosien saatossa kertyneen ikiroudan sulattamiseen. Sinä teit sen kerralla. Ilman sinua saattaisi olohuoneessa nököttää edelleen kaksi jäävuorta, joista hakulla louhittaisiin terävimpiä särmiä sattumalta törmäyskurssille osuttaessa.

Uusi teini-ikäkin on  löytynyt. Olemme viimeaikoina käyneet entistä useammin tuulettumassa. Menoja on järjestynyt ihan pikkurahalla. On tullut tutustuttua jopa hileiseen bilepuoleen, joka uinui ruususen unta ikiroudan alla. Kärsi vaurioita kolmikymmenenvuotisen sodan aikana. Jopa matkalaukkukin pakattiin monta kertaa, ei kuitenkaan erotaksemme. Ei suinkaan, ystäväni, vaan yhteisille matkoille.  Pahoittelen ystäväni, että näihin hetkiin et ole ollut tai ole jatkossakaan tervetullut. Voin myöhemmin kertoa huippuhetket sinulle, jos muistan.

Jonkin aikaa kuljemme kolmistaan, ystäväni. Olet päivittäinen kanssamatkustaja, muistissa kiinni kuin takiainen. Älä kuitenkaan huoli, mielikuvitusolennot jäävät jossain elämän vaiheessa pois matkasta. Niin sinäkin.