Elämä ei ole enää yhtä fyysistä kuin ennen ja sen myötä myös elinympäristön vaikutus meihin alkaa olla enemmän henkistä kuin fyysistä tasoa. Eikä riitä, että kuormitamme itseämme ja toisiamme aina vain enemmän henkisesti tässä todellisessa elämässä ja enempi vähempi todellisesssa virtuaalimaailmassa. Sen lisäksi olemme päätyneet erilaisista lähtökohdista muokkaamaan itseämme myös kemiallisesti. Joskus ihan vain sivutuotteena vaikkapa kipua tai jälkikasvun saapumista ehkäistessä, puhumattakaan lihasten kasvattamisesta tai laihduttamisesta. Toisinaan ihan tarkoituksella helpottamaan ympäröivän maailman aiheuttamaa ahdistusta, vaikeiden asioiden käsittelyä tai unen puutetta.
Onneksi suurimmasta osasta lääkkeitä on jo nykyisin tiedossa lista mahdollisista haittavaikutuksista. Siltikin nuorelle parille saattaa tulla yllätyksenä, kuinka esimerkiksi hormonaalinen ehkäisy saattaa vaikuttaa. Parhaassa tapauksessa muutaman kuukauden kuluttua voi jo huoletta ihmetellä, että mihin sitä ehkäisyä oikein tarvittiinkaan – seksi tuo turhista keksinnöistä eniten yliarvostettu. Voi vain arvailla kuinka monta lupaavaa nuorta parisuhdetta on kaatunut ehkäisypillereiden hormonivaikutusten seurauksena. Lakanoiden välissä voisi samalla vaikka sukkaa kutoa aikansa kuluksi ja mielialakin on muuttunut tunnistamattomaan muotoon. Eikä miehille tarkoitettujen pillereiden kohtalo ole kuulemma yhtään sen parempi.
Ikävä puoli muutoksessa on, että kun sitä on jatkunut riittävän pitkään, siitä tulee uusi normaalitila. Mielialalääkkeiden tasaiseen tunnelmaan tottuu ja hormonivalmisteiden käyttäjä, no hän nyt vain on hiukan impulsiivinen ja herkkä. Ja toisaalta, kohonnutta verenpainettahan voi aina korjailla toisilla lääkkeillä ja mielialaa tasata tai piristää jollakin muulla valmisteella. Etsi sieltä sitten päivän pilleriannoksen alta sitä oikeaa ja alkuperäistä.
Kun elämä on mennyt solmuun ja lähdetään eri teille, niin tajuaakohan sitä koskaan, että lopulta kyse oli vain tabusta? Havahtuuko siihen koskaan? Jos vain ajoissa olisi ymmärtänyt, että nyt minussa ja / tai hänessä ei ole kaikki niin kuin oikeasti pitäisi olla. Kysymys olikin vain lopulta viattoman kokoisesta valkoisesta napista muutaman elämänkolhun ohella.
Missä menee se raja, että mieluummin otat kivun ja ahdistuksen kuin totaali eristäytyminen tästä todellisuudesta? Kummankin sietotaso lienee hyvin henkilökohtainen ominaisuus. Hyvä kysymys onkin, osaavatko pillereiden syöttämisestä päättävät ihmiset arvioida tätä inhimillisesti oikein. Osataanko ja ehditäänkö ihminen ottaa kokonaisuutena, vai tehdäänkö vain rutiiniratkaisuja ja mennään helpoimman kautta- tai pahimmassa tapauksessa pillerikauppiaan suosituksilla. Kuinka monessa tapauksessa elämän kohtaaminen ilman kemiallista apua, terapia, joku muu ehkäisymenetelmä tai vaikka riittävä proteiini ja hiukan pidempi sitkeä työ salilla pelastaisi siinä ohella, muiden haettujen vaikutuksen lisäksi, positiivisena sivuvaikutuksena myös parisuhteen?
Linkkivalinta: Hector – Herra Mirandos
nikinita 