Hyvän ystävän tunnistaa siitä, että hän jaksaa kuunnella ja tarvittaessa myötäelää kanssasi. Parisuhteessa ei kai tarkoitus ole olla pelkästään kavereita. Parhaassa tapauksessa rinnallasi kulkee myös yksi parhaista kavereistasi, mutta haluatko oikeasti elää parisuhteessa vain kaverin kera?
Jotenkin tuntuu, että parisuhteessa ei riitä, että olet hyvä kuuntelija. Parisuhteessa täytyy oppia myös keskustelemaan. Ilman kunnon keskustelua molemmat jäävät vain oletusten varaan roikkumaan. Kuuntelet ja muodostat oman käsityksesi, oman tunnekokemuksesi toisen sanomista asioista. Usein parisuhteessa sanotut sanat ja kokemukset liittyvät myös yhteiseen elämään, joten tilanne lähtee helposti väärille kierroksille. Jos vain olet empaattisesti, kuuntelet, rakennat omien oletuksiesi, kokemustesi ja luulojesi pohjlta rakennelman siitä, mitä toinen tarkoittaa. Vaaran paikka. Täytyy oppia myös kysymään ja ymmärtämään, mistä toisen tunteet oikeasti syntyvät.
Tuskin kumpikaan oikeasti ajattelee toisesta negatiivisesti tai syyttää toista suoraan omista tunteistaan. Kuinka helposti kuitenkin pintaan nousee loukkaus ja syyllistäminen. Sinä sanot noin, koska haluat syyllistää minut siitä, että sinun on paha olla.
Tunnetta ei tarvitse tulkita. Riittää, että toinen kertoo miltä hänestä tuntuu ja sinä hyväksyt sen. Tunnekokemus on aina aito. Sitä ei voi itse, eikä toinen kieltää. Ihminen sairastuu, jos lähtee kieltämään omia tunteitaan. Kokonaan toinen kysymys on, mistä tunteet tulevat ja miksi tuntuu siltä kuin tuntuu. Kahden ihmisen välillä tunteiden takana voi usein olla varsinainen tulkintojen umpisolmu, jonka avaamiseen vaaditaan yllättävän paljon aikaa, evästä, kärsivällisyyttä, kuuntelua ja keskustelua. Keskustelua ilman syylistämistä ja syyllistymistä.
Turhankin helposti hypätään tunnetilasta syöksykierteeseen. Tulkitset toisen tunteen loukkaavana. Loukkaannut ja annat oman loukkaantumisesi takaisin, tivaat syitä ja seurauksia, syyllistät toisen mukaan matkalle kohti kuilun pohjaa. Siinä sitten kaksi leipoo toinen toistaan yhdessä aina vain syvemmälle suohon, kunnes kummallakaan ei enää sieraimet yllä rikinkatkuisen pinnan yläpuolella.
Keskustella täytyy. Oikea hetki keskustella vaikeista asioista ei ole kuitenkaan silloin, kun toisella on juuri se kurjin hetki menossa. Silloin pitäisi osata antaa tilaa ja läheisyyttä. Tilaa ilman hylkäämisen tunnetta ja läheisyyttä ilman kuristumisen kokemusta. Joskus myöhemmin pitäisi kuitenkin osata palata aiheeseen. Kun hetki on sopiva, on aika purkaa ja ihmetellä miksi sinusta tuntuu tuolta ja miksi minusta tuntuu tältä. Yrittää tehdä se syyllistämättä ja syyllistymättä. Siitäkin huolimatta, että usein juuri toisen tekemisissä tai tekemättä jättämisissä jokin saattaa aiheuttaa sen pahan olon tai suuttumuksen.
Tekoja ja toimintamalleja on paljon helpompi muuttaa ja korjata kuin yrittää tuntea toisin kuin tuntee. Saatikka sitten, että yrittää korjata tai perua loukkauksia, joita on mielensäpahoittamisen syöksykierteessä mennyt päästämään suustaan. Ei keskustelu varsinkaan kipeistä asioista helppoa ole, mutta se lienee ainoa tapa oppia ymmärtämään toista ja rakentaa yhteistä matkaa tästä eteenpäin. Ehkä keskustellen huomaa, ettei toinen oikeasti halua rajoittaa, satuttaa, loukata, hylätä ja kieroilla, vaikka toimiikin noin. Eikä niin kai voi ollakaan, jos yhdessä kuljetaan siksi, että välitetään toinen toisesta niin paljon.
Toisaalta, miksi aina myöskään kaivella syntyjä syviä pahan olon kautta. Joskus voi ottaa puheeksi hyviäkin asioita. Auttaa paljon enemmän kertoa toiselle, että tuo tuntui hyvältä kuin ikuisesti veivata mikä asia ei ole kohdallaan. Hyvistä tunteista ja niiden syistä puhuminen opettaa meille toisistamme vähintään yhtä paljon kuin huonojen tunteiden taustaselvitys. Taitaa olla jopa tärkeämpää tietää, mikä toisesta tuntuu hyvältä. Sen sijaan, että opiskelisimme vain mikä ei ainakaan tunnu hyvältä..
Ja kun joskus kesken kipeiden asioiden tulee paha olo, kannattaa ottaa vähintäänkin lähellä olon mittainen tauko. Jatkaa opiskelua sitten taas myöhemmin kun molemmat jaksavat. Mihinkäs meillä kiire, kahdella rakastavalla. Koko elämä aikaa, ehkä enemmänkin.
nikinita 