Kuinka helposti aidosta loukkaantumisen tunteesta tuleekin syyllistämisen ja syyllistymisen valttikortti. Ainakin toisen osapuolen ajatuksissa. Tulkinnat viuhuvat valmiiksi tunnelatauksella virittyneessä pääkopassa suihkukonetta nopeammin ja syytyvät ulos harmistuksen harmaina sanoina. Näkökulmaa ei ole toisen ajatuksille tai aidonkaan tuntuiselle hölmistykselle.
Varsinkaan, kun pohjalla elämän sattumissa on ruma mutka, iso ja painava. Asia, jota vasten sanat ja teot kalibroituvat, olivatpa sitten suuria tai pieniä. Vertautuvat ja kertautuvat. Tunne voittaa järjen pienenä inisevän falseton mennen tullen huutoäänestyksessä. Voimalla ryskyen ja painavasti jysäyttää sisällä myllertävän kaaoksen pöydälle ilman suodatusta. Hämmentää sanojansakin, satuttaa kumpaistakin repivällä voimallaan.
Kun on tunteita, on kipua, sanovat viisaammat. Parisuhteissa tuntuu olevan tunnetta niin, että Suomen maahan ei juuri uusia ydinvoimaloita tarvitsisi perustella. Valjastetaan vain hurjana jylläävät tunnevoimat käyttöön. Voisi äkikseltään ajatella, että ei parisuhteissa ole juuri nimeksikään tunteita… sen verran vähän on puhetta ja intohimoa. Jääkautta, hileisiä äänenpainoja. Robottiohjauksella toimivaa arkea. Näinköhän. Deittikuningattarien, treffipalvelujen, pettämissivustojen ja reippaahkojen ravintolailtojen saldo lienee luettavissa erinäisissä surullisissa tilastoissa, lehtien pikku-uutisissa ja piikkinä parisuhdeterapeuttien työlistoilla.
Jostakin arjen keskeltä kumpuaa tarve olla näkyvä juurikin sille omallensa. Sille, jonka kanssa ajatteli kulkevansa samalla polulla samanpituisilla askelilla, luvaten ja koettaen. Lupausten perustusten järistessä toisen etsiessä jääkaudesta ulospääsyä omalla tavallaan, jälki ja tunnelmat eivät ole kauniita. Myrskyn silmässä iskevä kipu on terävämpää ja syvempää ja fyysisempää. Asia on rujoudessaan raaka käsiteltäväksi, pahimmillaan ylitse inhimillisen kestokyvyn, ja harvoin elämä heittää vain yhtä kivenmurikkaa osumaksi kerrallaan. On enemmän kuin inhimillistä takertua vihaan, syyllistämiseen, syyllistyä keskellä suurta loukkaantumisen hämmennystä.
Yhden elämän aikana selviää varmasti, miksi parisuhteessa siitä tahtomisesta vouhotetaan. Tahto lienee roolipelaajana oikealla paikallansa parisuhteen pelissäkin juurikin mutkapaikoissa. Halutessaan tahto näkee kipupisteiden ylitse. Näkee rakkautta, kehittymisenhetkiä, maalintekopaikkoja ja mahdollisuuksia. Keskittyy tulevaan ja toimii pelinrakentajana.
Linkkkivalinta: The Rasmus – Guilty
nikinita 