Mikä juuri nyt sytyttää sielussa ja saa haluamaan jotakin oikein palavasti. Kaikki ajatus ja toiminta kohdistuu täyttämään pään sisälle korvamatona varomattomana hetkenä luikahtaneen ideanpoikasen ruokkimiseen. Isompi auto, uusi asunto maalla, ei ehkä sittenkin kaupungissa, kesämökki meren äärellä, varpaat valkeaan hiekkaan… iPadin näyttö rasvatahroilla silmät rytyssä yösydännä tihrustaen keittiön pöydällä nuokkuen, haaveita haaveillen.
Niin, kentes itsellekin on kirkastamatta, mikä arjessa todellisuudessa potkii nilkoille. Miksi kaikki ulkoapäin hyvältä ja virheettömältä näyttävä tuntuu itsestä tyhjältä kuorelta. Kummastuksena takaraivossa, että keskivertoihmisen unelmaelämä on onttoa, ei riitä. Mikä on oikein vikana vai onko kyseessä käytännöllisen ihmisen tapa ratkoa arjessa kulloistakin eteen tupsahtanutta haastetta.
Entä, kun ehdotus toisensa jälkeen kaikuu tyhjille seinille, kuuroille korville, responssia ei ole, vastekäyrä alle nollan? Kiihtyvällä tahdilla kuormitat hakukonetta toisensa jälkeen, etsit uudempaa ja mielenkiintoisempaa vaihtoehtoa tyrkylle. Turhaan.
Unelmaako kaikki vai onko ideoissa mitään sellaista, johon toisen pitäisi tartua kiinni ja innostua. Kun viimein nenän saa irroitettua näytön sumentuneelta ruudulta huomaa, että elämä ympärillä on pyörähtänyt uuteen asentoon aivan huomaamatta. Muut tarpeet ovat ajaneet moottorietiellä kiihdytyskaistaa korvamatojen ohi. Haaveiden parasta ennen päiväys on auttamatta mennyt. Unelmat päivitettävä uusiksi tai lyötävä päätä samaan seinään suurentuvalla kuhmulla kerta toisensa jälkeen.
nikinita 