Päivä menee aamusta iltaan ja yön kautta seuraavaan aamuun. Viikonpäivät kiertävät viikonloppuun ja sieltä taas kohti aina ankeaa maanantaita. Maakin nykytietämyksen mukaan kiertää aurinkoa ja sitä myöten vuodenajat seuraavat toinen toisiaan samassa järjestyksessä yhä uudelleen. Aika on kehä.
Ei ihme, että parisuhteessakin elämä saattaa sortua loputtomalle kavio-uralle. Tietää jo ennakkoon, että tästä mennään taas kesälomien jälkeen synkkää syksyä kohden eteenpäin samalla kaavalla. Työ, työmatkat, harrastusrumba, pitkät illat ja lyhyet yöunet, arki ja viimeistään keväthangilla ollaankin jo eron partaalla…kunnes taas kesäloma pelastaa ja nollaa tilanteen seuraavaa syksyä odotellessa. Vuoden kiertoon kuuluvista ajankohdista ja tapahtumista tulee muistomerkkejä ja merkkipaaluja. Sama arjen kaava, missä ollaan nyt ja mitä tapahtuu seuraavaksi.
Samojen vastausten löytäminen uudelleen, kehän kiertäminen, on helppoa. Samalla tiedät jo valmiiksi, mihin kaikki johtaa ja missä vaiheessa takki on tyhjä ja voimat lopussa. Kun arjen aherrusta ratkotaan vuodesta toiseen samalla kaavalla, tiedät jo syksyä kohti lähtiessä kauanko on aikaa siihen, että palikkatorni räjähtää käsiin seuraavan kerran.
Hiukan ennen hyytymistä elämä on usein kiihkeimmillään. Epätoivoisesti rakennat elämän palikkatornia ja yhä uudelleen yrität saada viimeistä pyöreää palikkaa pysymään huojuvan tornin kaltevalla pinnalla. Näkökenttää kapenee ja tulevaisuus peittyy tuskaisen sumun taakse.
Onko ajan oikeasti pakko kiertää kehää vai meneekö kaikki sittenkin eteenpäin? Oma elämämme tulee jostain ja menee johonkin suuntaan. Turhauttaa, jos samat tapahtumat toistuvat elämässä vuodesta toiseen.
Lineaarinen aika antaa lupauksen mahdollisuudesta muuttua ja kasvaa ihmisenä. Kun palikat ovat taas kerran levällään ja purettuina perustuksia myöten voi aivan rauhassa miettiä kannattaako mennä vanhoilla suunnitelmilla vai rakentaisiko tällä kertaa aivan eri tavalla. Vaikka huomaisit kulkeneesi vuodesta toiseen samaa kehää tai mokaisit elämässä oikein huolella, niin aina tästä hetkestä voi ottaa opiksi ja kasvaa ihmisenä, edes hiukan – parisuhteessakin.