Mikä kumma siinä on, kun toisten siirappiset rakkauspäivitykset läsähtävät silmille somea avatessa, niin ensireaktio on kuin viisivuotiaalla tenavalla : Sormet kurkkuun ja ….
Siirappi tihkuu naamakirjasta, Instagramin kesäskumppakuvista sekä kavereille jaetuista elämän makeista hetkistä erityisesti loma-aikoina. Peukutetaan, tykätään ja kuitataan hymiöllä, tottakai! Samalla peitetään vähintään toinen silmä ja vilkuillaan olisiko jossain jotain asiapitoisempaa nähtävää. On kovin peri-inhimillistä ajatella, että kellä onni on se onnen kätkeköön! Ei tuota nyt ainakaan kaikelle kansalle sovi näyttää.
Onko toisen ylitsevuotava onni tauti? Tarttuuko salakavalasti? Ei kai sentään, johan tässä on vierekkäin röhnötetty tuon parisuhdepuolikkaan kanssa liki neljäkymmentä vuotta. Eiköhän aika ole tehnyt tehtävänsä ja karistanut turhat vaaleanpunaiset unelmat molempien ajatuksista. Käydäänhän sitä yhdessä konserteissa, joskus elokuvissa tai baarissakin. Kenenkäs muun kanssa sitä kävisi? Tarvitseeko sitä nyt sen enempää mainostaa. Innostua ei ainakaan.
Mitä mahtaa omasta elämästä uupua, jos toisten ”halipusi”-päivitykset nostavat niskakarvat pystyyn? Saavat miettimään, että joutaisihan tuokin vaikka kitkemään kukkapenkkiä tai keräämään mustikoita tuon alituiselta näyttävän kyhnyttelyn sijaan.
Ei muuta kuin slaavilaisen melankolisella otteella eteenpäin elämässä ja parisuhteessa. Tuskinpa tässä nyt mitään lähikauppamatkailua kummempaa kannattaa edes harkita. Miksi edes pitäisi? Sohvalla köllöttäen pääsee nojatuolimatkailemaan hankalakulkuisimmankin vuorenhuipun, kuumimman Afrikan safarin ja osallistumaan cooleimpaan konserttiin. Eikä tule edes hiki. Saati, että tarvitsee keskustella toisen kanssa matkakohteen valinnasta tai mistään muustakaan merkityksellisestä. Kaikki tarpeellinen puhuttiin silloin parisuhteen ensimmäisillä viikoilla, kuten silmien väri ja lempibändi. Niillä tiedoilla pärjää kyllä parisuhteen loppumetreille asti.
Nenänhierontaa sopii harrastaa eskimoiden kanssa ja skumppa kuuluu juhliin! Eihän se nyt vaan sovi, että alkukiiman jälkeen vielä haikailee iholle tai omansa kainaloon. Vonkua näin aikuisella iällä toisen perään jo heti auton perävalojen haipuessa kotitieltä. Omituista ja keskenkasvuista lienee. Eikös elämän tarkoitus ole täytetty, kun elellään samassa huushollissa, mukulat on tehty, ja työ pitää perheen leivässä?
nikinita 