”Kadonnut Nora Robertsin maahan”, kirjoittajana Ava Miles. Kirja oli myynnissä perinteisellä hömppäkirjaosastolla. Kirja, jonka otsikko tarttui ihoon, vei ajatukset siihen miten monella tavalla parisuhteesta voi paeta. Parisuhteen miehenpuoli on puolestaan lukkiutunut jo vuosia sitten Stephen Kingin Mustaan Torniin ja muihin fantasiamaailmojen satuihin.
Jokainen tarvitsee paon todellisuudesta hyvällä tavalla. Lukemisen voinee ajatella olevan hyvää pakoa. Tosin pieni epäilys saattanee herätä, kun on lukenut Nora-romantiikasta koko reippaan kahdensadan kirjan tuotannon tai kun parisuhteen kirjahylly on romantiikan lisäksi täynnä tieteisfantasiaa. Oma puolensa kummallekin. Yhdessä hankitut ja luetut lastenkirjat ovat jo kauan aikaa sitten siirtyneet pääasiassa varaston kirjahyllyyn. Pakollisille klassikoille on pieni laiha kolonen hankalimmin tavoitettavassa kirjahyllyn alanurkassa.
Kun pako todellisuudesta rosoisen karhean prinssin kuvaannollisille käsivarsille tahi siirtyminen aikakapselilla rinnakkaistodellisuuteen ottaa vallan päivä toisensa jälkeen, olisi jossain kohtaa kysyttävä itseltään kysymys :”Miksi teen tätä? Miksi samalla löyhällä juonikehitelmällä oleva koukuttaa kerta toisensa jälkeen?”
Nyt, kun parisuhteen hymy on löytynyt, ja kummankin olkapäiltä on ravisteltu monta raskaana painavaa asiaa, yöpöydältä ja kirjahyllystä löytyy yllättäen raavasta dekkaria, kaunokirjallisuutta ja Finlandia-voittajia. Lukea ei edelleenkään ehdi tarpeeksi. Niin paljon mukanaan tempaavaa kirjallisuutta on ilmestynyt parisuhteen pakomatkan aikana.
Eipä sitä ennen ajatellut, että omaa sekä parisuhteen sieluntilaa voisi tarkkailla myös kirjahyllystä. Kirjat ovat kuin peilejä. Niistä näkee kuvan omasta itsestään. Kirjat ovat ruokaa mielikuvitukselle, joka heijastelee omaa sisintä sekä kirjavalinnoissa että tarinoihin eläytymisessä. Ei ihme, että toiset haluavat pitää oman kirjastonsa sisällön yksityisenä. Tutustumisen kohteeseen vain erityisen luvan kanssa.
nikinita 