Nyt on reilut puoli vuotta harjoiteltu uudenlaista elämää. Aiemmin kodin ja työpaikan välillä kaviouraa ahkerasti kovertanut viettääkin arkipäivät uutta opiskellen toisella paikkakunnalla. Lentokenttien odotustiloja, auton maisemakonttoria ja kokoustilojen penkkejä milloin missäkin päin maailmaa kuluttanut ottaakin nyt vastuuta arjen sujumisesta kodin idyllissä.
Näillä pelimerkeillä riski siihen, että molemmilla on edessä enemmän tai vähemmän liikkuva elämäntapa, näyttää tällä hetkellä melko suurelta. Romukoppaan tuli heitettyä ajatus siitä, että jonkun olisi suotavaa olla statistina talossa, tai ainakin talon lähipiirissä muutaman kymmenen kilometrin säteellä. Arki pyörii tällä nykyisellä ympyrällä seuraavat kolme kuukautta, sen jälkeen kaikki on aivan auki.
Mahdollisuus suureenkin muutokseen on läsnä. Toisaalta sopeutuminen elämän raharealiteetteihin myötävaikuttanee vahvasti tuleviin valintoihin. Unelmia on kummallakin ja toimistohommia molemmilla vain osa-aikaisesti. Jonkinlainen kakku näistä aineksista kuitenkin leivotaan. Millä reseptillä, ja mikä on lopputulos? Se on vielä melkoisen suuri arvoitus. Saammeko rakennettua kumpaakin tyydyttävän elämän? Elämän, jossa arki kotona sekä arki työssä sujuu? Elämän, jossa parisuhdekin toimii niin, että molemmilla on hyvä olla.
Näillä keski-ikäisillä kymmenillä halu sopuratkaisuun on suuri. Kompromisseihin puolestaan huomattavasti pienempi. Haasteita ja velvoitteita matkalle luo aiemmin eletty elämä, siinä tehdyt valinnat. Muutokset natisuttavat kotikolon nurkkia, klaanin huoltoa ja karvakorvien elämää. Olipa kyseessä sitten matkatyö, toisen opiskelu tai hurjimmillaan vaikkapa asumispaikkakunnan mahdollinen vaihto. Pehmeyttä tulevaisuuden valinnoissa on keilapallon verran. Pikkuisen on katsottava, ettei tule tehtyä täyskaatoa koko klaanille tämän keski-iän villityksen aikana.
nikinita 