Iltasanomissa juuri uutisoitiin, että suomalaisten seksihalut ovat viime vuosikymmenten aikana kasvaneet huomattavasti, mutta seksikertojen määrä kuukaudessa taas on tipahtanut puoleen.
Lisääntyneiden seksihalujenkin määrä taitaa kertoa enemmän suorituskeskeisestä asenteesta kuin siitä, että oikeasti on kaipuu iholle. Iholla olo vaatii aikaa ja tämän hetken suorittavassa elämässä sellaista ei ole.
Kuntosalillakin on eri asia pumpata peilin edessä päivästä toiseen pelkkää hauista kuin oikeasti tehdä huolellinen koko kropan treeni. Rakastellessa joskus kunnon heat-veto on toki ihan asiaa. Kolme minuuttia puheiden kanssa ei kuitenkaan pitkän päälle riitä ylläpitämään suhdetta. Hätäinen suukko ovipielessä duuniin ja treeneihin rynnätessä on kyllä ihan asiaa, mutta välillä täytyy pussata ihan kunnolla.
Pikapusu töihin lähtiessä muuttuu pikkuhiljaa kaveripusuksi nukkumaan mennessä. Kauneimmat kolme sanaa toiselle ovat ”hyvää yötä rakas”, ja hyvä romaani voittaa mennen tullen unilääkkeenä vaihtoehtoisen hikijumpan villin seksin merkeissä.
Yli kolmenkymmenen vuoden kokemuksella ja erilaisia elämänvaiheita parisuhteessa läpikäyneenä voi sanoa, että täyteen buukattu kalenteri ja stressi ovat yksi parhaita seksin ja parisuhteen tappajia. Juostessa ei edes huomaa ravaavansa joka askeleella etäämmäksi toinen toisesta.
Elämänrytmin muutos, viikot erossa ja arjen uudelleen järjestäminen ovat pakottaneet myös hidastamaan ajatusta ja tekemistä. Kuin vahingossa on elämä samalla paljastunut pikkuhiljaa uudelleen kaiken hautaavan arjen juoksun keskeltä. Kaksi vastaherännyttä katselee nyt ihmeissään ympärilleen, nauttii arjen hetkistä, omasta ja yhteisestä tekemisestä ja toisistaan. Arjen elämä on edelleen täynnä touhua, välillä liikaakin, mutta suorittamisen pakko on hiljentynyt.
Kun pakko on hävinnyt, tulee tilalle kaipaus.
Iho on ihmisen suurin elin. Iho kaipaa ihoa. Iholla on hyvä olla, jos samalla vain osaa olla läsnä hetkessä. Lämpimältä iholta nousee halu, joka vie retkelle, josta palataan takaisin vasta väsyneen raukeina.