Marko Saarestolla on laaja-alainen, upea ja persoonallinen ääni. Poets of the fall:lla on musiikkiin täysin oma ja tunnistettava ote.
Kavereiden musiikki herättää tunteita ja luo tunnelmaa. On suorastaan kummallista, ettei tämä visuaalisen musiikillinen bändi ole vielä järisyttänyt enemmänkin kansainvälisen musabisnesksen perustuksia.
Hiukan lopulta harmitti kuunnella hienoa bändiä keskinkertaisissa olosuhteissa. Turun Venus night club ei tarjonnut akustiikaltaan aivan parasta saatavilla olevaa settiä. Poets of the fall:n musiikin hienot yksityiskohdat ja solistin hieno ääni menivät ajoittain pahasti meluvallin ja puuron puolelle.
Osasyynsä kuuntelukokemuksen ontumiseen saattoi tietenkin olla taas tämän kaksikon hakemassa eturivin sijoituksessa. Aivan lavan reunalla vahvistimien välissä heiluminen ei välttämättä anna soundilisesti kaikkein parasta konserttielämystä. Ehkä takarivissä musiikista näkyi muutakin, kuin basistin paljaalla pinnalla virtaavat hikipisarat.
Fyysinen kokemus keikka ehdottomasti oli ja vieläpä ihan hyvä sellainen. Eturivissä oli hauska heilua ja tallata rytmikkäästi hyppien lattialla pudonneiden tuoppien sirpaleita tennareiden alle.
Bändistä huokui hyvää energiaa ja koko jengi tuli yleisöään lähelle. Välistä jopa ihan kirjaimellisesti. Harmi vain, ettei Suomesta löydy kovinkaan montaa keikkapaikkaa, jossa tämän tunnelman saisi vielä yhdistettyä hyvään kuuntelukokemukseen.
nikinita 