Parisuhteelle on syntynyt ajan myötä koko joukko kevyitä pääntyhjennystapoja.
Varhaisin menetelmä taisi olla aina toimiva päiväretki luonnon keskelle. Luonnossa liikkuminen ei maksa mitään ja matkaan pääsee niin bussilla kuin fillarillakin. Evästä matkaan mieluummin enemmän kuin vähemmän. Viikonloppureissun painoinen eväsreppu selkään ja metsään. Metsään ei oteta matkaan muita tavoitteita kuin vaeltaa hiljakseen paikasta toiseen, nauttia olemisesta ja eväistä sitten, kun siltä tuntuu. Rauhallisesta liikkumisesta nauttiminen on selvästi tehnyt tehtävänsä. Parisuhdekaksikon lisäksi myös klaanin nuoremmat jäsenet vetäytyvät joskus metsän rauhaan tai meren rantaan, jopa ihan oma-aloitteisesti. Eikä syksykään ole syksy ilman viimeistä yhteistä metsäretkeä, ennen talven saapumista.
Tämä klaani ei taitaisi olla oma itsensä, ellei matkan varrelta mukaan olisi tarttunut kaikkea muutakin liikunnallista ja rentoa. Viimeisenä villityksenä slackline. Parin tukevan puun välille viritettävä taljaliina, jonka päällä sitten parisuhde yrittää ylipäänsä pysyä ja nuoremmat heittävät volttia. Käsi kädessä on hyvä kulkea, hakea tasapainoa ja luottamusta kapealla liinalla kulkiessa.
Kilpailuhenkisemmistä rentoutumisajanvietteistä klaanin eväsreppuun on tarttunut lajeja, joita voi harrastaa myös rennommalla otteella. Disc-golf radalla suurin haaste on porukalla etsiä jälleen kerran suohon kadonneita kiekkoja ja ajoittain juhlia kerrankin hyvin lähtenyttä heittoa. Keilahallilla haetaan kyllä täyskaatoa, mutta toki hyvin heitetty paikkokin käy. Pääasia on edelleen sama kuin metsäretkilläkin. Rauhallista vaeltamista, olemisesta ja tekemisestä nauttien.
Toisinaan, ja mieluummin useammin kuin harvemmin, on hyvä irrota elämän arkirytmistä ja tehdä jotain ihan muuta. Työ, harrastaminen, opiskelu, kotiaskareet ovat parhaimmillaan osa täyttä elämää. Hyväkin arki rytmittyy ja ryhtyy helposti toistamaan itseään. Äkkiä rullataan oravanpyörässä ja pikkuhiljaa alkaakin elämä tuntua tylsältä rutiinilta ja seinät kaatua päälle. Kun pyörä hetkeksi pysähtyy, lojutaan telkkarin kaukosäädin kourassa sohvalla ja sometetaan vasemmalla kädellä naamakirjassa ja päivän uutisvirrassa. Täysin pysähtyneitäkin hetkiä täytyy olla, mutta helposti pysähtyneet hetket jäävät seuraamaan toinen toistaan, muodostuen lopulta vain osaksi arjen oravanpyörän täytehetkiä, ilman sen kummempaa merkitystä.
Pois kaviouralta.
Ja, jos ei jalka aina jaksa kantaa, niin ainahan voi vaikka pelata erän ristiseiskaa. Iso pannu teetä hautumaan, pientä purtavaa ja sitten mennään. Kiinni hetkessä, eikä kiire mihinkään.
nikinita 