Parisuhteen onnellisuusmittari


Miten onnellisuus määritellään? Onko se mansikanmakuinen suukko kesäisenä aamuna shamppanjalasin kera. Hetki omaa rauhaa toisen kaitsiessa yhteisesti aikaansaatua katrasta. Mielentila, kasa uusia vaatteita, mieletön lomamatka, uuden uusi lukaali, jota voi esitellä toisille pariskunnille yhteisillä illanistujaisilla. Vähintäänkin todistusaineisto onnellisesta asiasta tulee tuoda kaiken kansan eteen mitään säästämättä ja laadusta tinkimättä koko somen voimalla. Muodikkaasti voi ehkä pitää viikon kesäisen someloman, jossa varovaisesti kurkistelee salaa kännykästä kesämökillä laiturinnokassa auringonlaskukuvia ottaessaan, että ei kai nyt naapuri vain saanut komeampaa settiä tai parempaa kalansaalista.

Mitähän tekemistä oman parisuhteen onnellisuudella on naapurin uuden avoauton, fiksatun mittatilauskeittiön tai räätälöidyn maailmanympärysmatkan kanssa. Juurikin laatujournalismilehdissä kirjoiteltiin muutama päivä sitten, että keskituloluokissa on melkoisesti itseaiheutettua köyhyyttä. On muutettu työn perässä etelään, hankittu tuloihin nähden liian suuri ja kallis asunto, pikkuisen liian hyvältä paikalta ja mukulat harrastaa pikkuisen enemmän ja liian kalliita harrastuksia. Auto on pakko olla, jotta ylipäänsä johonkin pääsee jossakin järkevässä aikayksikössä. Ja eihän sitä toki sovi hienossa kivitalossa ihan fajanssiastioista kaffea ryystää. Pitää hankkia jotain sievempää ja jotain missä on brändi selkeästi mainittuna. Edes Ikea. Fiksumpi kiertää kirpputoreja ja tekee löydöistä somen voimalla taidetta.  Onnellisuutta kerrakseen, joka lasku kerrallaan. Ja rahat finaalissa paljon ennen palkkapäivää. Pääasia, että elämää on ja siitä voi puhua ääneen.

Sama näyttää pätevän pariutumisessa. Kertakäyttökulttuuria kerrakseen. Rakastumisen yltiöpäisessä kiihkossa, kohtaamisten ihanassa voihkeessa ja suonia polttelevassa hormonilätinässä, vanha siippa alkaa näyttää nukkavierulta ja joutaa vähintäänkin kierrätyskeskukseen tuunattavaksi. Uutta tilalle ja vanha vaihtoon, jo on elämä taas mallillaan ja kavereille näytettävää. Saattaa kaveripiiriin tulla joku uusikin tuttavuus, mikäpäs sen mukavampaa. Ja jos joku vanhoista kamuista ei sopeudu uuteen elämänmalliin, niin joutikin vanhan siipan kanssa samaa matkaa vaihtotiskille. Jokainen elää vain kerran ja itselleen. Muutama hetki rakastumisen huumaa eteenpäin ja elämän ruusutarha tuo vanhojen karaistuneiden kehäkettujen eteen lisää houkutuksia. Antennit sojoon, tahdissa eteenpäin ja taas meni parisuhdesysteemit vaihtoon. Elämä on.

Maksimaalisen euforian tavoittelun sijaan saattaisi olla mielenkiintoista pysähtyä ja kurkistaa lähimaastoon. Ihan siihen omalle nahkalle, Ja jos oikein hurjaksi heittäytyy, niin tehdä oikein päänsisäinen kiertoajelu. Oikein semmoinen roundtrippi. Voisi tarkistaa, että löytyykö sieltä esimerkiksi paikkoja nimeltä Euforia, Mielenrauha, Rakkaus, Kunnioitus, Elämänilo, Elämänhalu ja mihin niistä haluaa matkustaa ja millä kyydillä. Löytyisikös lähialueilta yllättäen enemmän tutkittavaa, elämäniloa tuovaa ja kunnioittavaa rakkautta kuin aivan vieraista kolkista. Onko tullut tutustuttua omaan pieneen maailmaansa, pelkoihinsa, estoihinsa, iloihinsa ja onnenpipanoihinsa pienenkään murusen vertaa. Semmoinen roundtrippi on ehkä maailman pelottavin ja samalla upein matka. Ja saa onnellisuusmittarin väräjämään.

euforia

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s