nikinita

Suuri kaatunut kelo vastaanotti meidät kuljettuamme Pyhä-Häkin kansallispuiston portista. Reitiksi olimme ennakkoon Luontoon. fi –sivuilta valikoineet 6 km mittaisen taipaleen. Evästä oli sen verran niukasti matkassa ja repun virkaakin toimitti sopivasti tuunattu pitkäkahvainen kangaskassi, ettei kovin pitkälle jotokselle täällä erää ollut aihetta suunnata.

.

Maasto oli alusta saakka kaunista ja helppokulkuista. Puuston keski-ikä alueella on 250 vuotta ja suuria honkia sekä keloja riitti ihmeteltäväksi ja ihailtavaksi.  Kädet eivät riittäneet suurimpien puiden ympäri, ei elävien eikä kuolleiden – tai, vaikka kelo onkin kuollutta puuta, jokin henki niissäkin vielä tuntuu majailevan. Muutoinkin vanhasta, hoitamattomasta metsästä mielikuvitus löytää jos jonkinmoista peikkoa, kummitusta ja metsänhaltijaa. Tällaisessa maastossa varmasti Ronja Ryövärintytärkin asustelee.

.

Kuljettuamme aikamme metsän siimeksessä, polku avautui suuren suon ylittäviksi pitkospuiksi. Silmänkantamattomiin jatkuva suo on rauhallinen ympäristö. Silmä hakee horisonttia ja sielu rauhaa. Lisähauskuutena huomasimme, että runsaasta hillasadosta olivat kysyneet jo ensimmäiset herkkupalat. Niistä tuli oiva jälkiruoka metsän siimeksessä nautituille suurille mustikoille. Suon reunalla nautimme myös mukana olleet eväsherkut, ennenkuin jatkoimme matkaa kohti retken päätöstä.

Hyttysetkin heräilivät sateisten mutta lämpimien päivien jälkeen. Olo oli pitkähihaisessa hikinen, mutta kaikki taisivat silti olla tyytyväisiä päivän asuvalintaan. Onneksi ötököitä ei kuitenkaan tällä kertaa ollut aivan myrskypilveksi saakka. Metsän keskellä inisijät kyllä kiusasivat vaivaksi saakka, jos kulkija erehtyi liian pitkäksi aikaa pysähtymään ihailemaan milloin mitäkin puun kyljen pahkaa tai oksilla roikkuvia naavapartoja. Avoimessa maastossa sen sijaan sai olla melko rauhassa. Aavalla suolla käynyt pieni tuulenvire karkotti tehokkaasti ylimääräiset kanssakulkijat ja kosteikolla olisi viihtynyt sen puoleen pidempäänkin.

Lähtiessä täytimme vielä juomapullot kotimatkaa varten infopisteen käsipumpulla varustetusta kaivosta. Hyvää ja raikasta hikisen lenkin jälkeen. Seuraavalla kerralla mukaan enemmän aikaa ja evästä. Sovimme jo, että palaamme vielä tuonnempana päiväseltään kiertämään myös sen 17 km taipaleen.