Karoliinan portaat – Nikinita on the road


Kesämökkeilyn lomassa tuli ajatus, että onhan täälläkin katsottavaa ja nähtävää! Kiipeilyyn hurahtaneelle porukalle, vähennettynä yhdellä korkeanpaikankammoisella, Viitasaarella Kymönkosken kylässä sijaitsevat Itävuoren kallioseinämässä luonnonmuovaamana olevat Karoliinan portaat ovat varsin mainio retkikohde. Karoliinan portaat on myös nimetty yhdeksi Keski-Suomen seitsemästä matkailuihmeestä.

karoliinaPaikka löytyi varsin helposti, vaikka hieman ajo-ohjeita haettiinkin nettitaivaan viidakosta. Vaikka yhdet sukujuuret onkin alunperin Viitasaarelta ja monta lapsuuden kesää on vietetty kauniissa kaupungissa, eivät vanhat muistikuvat pelkästään riittäneet perille ohjaukseen.

Karoliinan portaat ovat saaneet alunperin nimensä kansanparantajana ja kupparina toimineen Karoliina Raatikaisen (1848- 1918 ) mukaan. Karoliina asui perheensä kanssa Etelälahden takana savupirtissä, jonne portailta on matkaa vielä noin kilometrin verran. Tervaskuntoinen naisihminen on tarinoiden mukaan kulkenut reittiä kesät talvet, myös yöaikaan ja käyttänyt kiviä sekä puunjuurakoita apuna etenemisessään, kun on lapsenpäästöön tai sairasta eläintä pitänyt lähteä hoitamaan. Täytyy vain todeta, että nainen lienee Suomen kiipeilyurheilijoiden pioneeri tuolla historialla. Reitti on varsin haastava normaalitallaajalle ilman varusteita irtokivien, sortumavaaran ja liukkauden vuoksi. Varsinainen pirtti jäi tällä kertaa etsimättä. Paikalla olleet kiviluolat veivät enemmän matkalaisten mielenkiintoa.

karohuippu

karoluolaKaroliinan portaiden ympäristössä on pieni luontopolku, jota kävelemällä löysimme itsemme seurailemasta jylhää kallioseinää ja päädyimme mahtavaan kivilouhikkoon. Louhikkoa tarkemmin tutkailemalla löytyi useita hienoja luolia. Täälläkin oli varovaisuus paikallaan, sillä väärän suuaukon vallinta olisi johtanut astetta reippaammalle liukumäkikokeilulle jyrkännettä alaspäin. Luolia riitti ja riitti. Pienempiä ja suurempia. Aikaa kului tunti, jos toinenkin ja hetken piti ottaa välillä suuntimaa ja kurkistaa kivenkolosta kuin lumikko ikään, että ollaanko missä kohti jyrkännettä menossa. Mielikuvitus sai paikan vaikuttavuudesta vauhtia ja katse etsi luolien katoista ja seinistä jälkiä ammoisten aikojen elämästä.

Hieman näyttää siltä, että määrärahojen puute syö tätäkin matkailuihmettä. Pitkospuut ja itse portaiden alla oleva lava penkkeineen kaipaavat pikkuisen huoltoa. Paikka on veikeän historiansa ja upeiden kiviensä puolesta näkemisen ja kokemisen arvoinen, että varmasti Viitasaari voisi tätä hyödyntää nykyistä enemmän matkailussa. Vertaa esim. Olhavaa Repovedellä. Toki paikan sortumaherkkyys asettaa oman lukunsa ja vaateensa. Autoja tuntui näin kauniin kesäisenä päivänä pysähtelevän kuitenkin Karoliinaakin katselemaan ihan mukavasti.

karopitkos

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s