Päivä toisensa perään harmaassa arjessa tallustellen, unelmat karkaavat piiloon. Ropisevat lattialautojen rakoihin, murskaantuvat ajettuihin kilometreihin, uupuvat minuuttiaikataulujen mahdottomuuteen. Piiloutuvat syvälle mielen mutiin tunnistamattomiksi. Et näe enää vaaleanpunaisia unelmia, tunne levotonta kutitusta vatsanpohjassa. Juovuttavaa nälkää kokea, koskea, aistia. Mutustella ja maiskutella ideanpoikasta omassa rauhassa ennenkuin jaat sen ensin lähimmille odottaen aidon kiinnostunutta vastaanottoa. Unohtuneet ovat ne varovaiset vauvanaskeleiset hoipertelut uusien haaveiden toteutuessa, tullessa lihaksi, muuttuessa mausteiseksi todellisuudeksi.
Mitä Sinä Haluat? No, nytkö? Suklaajäätelön, ponin rennon hännänhuiskaisun laitumella ratsastuslenkin jälkeen, saunan jälkeisen möyhöttymisen omalla pihaterassilla kylmä juoma kädessä, hyvän kirjan, lempimusiikkia autolla ajaessa, klaanin kokoontumisajot, hitaan hengityksen. Säälimättä kysyjä tenttaa isommista linjoista ja minä intän onnellisuuden asuvan pienissä hetkissä. Haluaa haaveet, joita en tunnista. Haaveet, jotka ei suostu tunnistautumaan, nousemaan koloistaan, asettumaan taloksi ja arvioitavaksi. Onko niitä? Tarvitseeko olla? Eikö tämä ole hyvä näin? Entä, jos tässä oli kaikki?
Voimattomuus ottaa otettaan. Helppoon kysymykseen ei löydy vastausta. Ei eilen, ei tänään, noinko huomennakaan. Kysyjä vaihtaa kulmaa. Mikä sinut sytyttää? Juurihan kerroin monenlaista. Miten sytyttää? Onko siihen olemassa jokin kalibroitu mitta-asteikko, jolla oikea syttymisaste saadaan määriteltyä? Onko tässäkin olemassa jokin aika, jossa pitää syttyä? Sanon olevani elämänmittaisella tutkimusmatkalla. Vastauksien perusteella olen enemmänkin ajopuisella lautalla keskellä valtamerta ilman peräsintä, melaa tahi kompassia. Pitäisi ilmeisesti ottaa edes alkeellinen suuntima.
Minä tekee tepposet, karahtaa kiireentunnetta haavehtimisessa kiitolaukalla karkuun. Ei suostu antamaan ajatusvirran ajelehtia, ei nousta pienenkään muistuman, intuitiivisen ahaan yllättämään. Olo tuntuu petetyltä. Haaveet pitäisivät ihmisenpuolen lennossa raskaammassakin turbulenssissa. Voimattomaksi sitä muuttuu, näivettyy ja kuivettuu ilman taivaanrantoja maalaavia aatteita ja ilman sielua, joka nojaisi samaan rantaan edes ajoittain.
(Linkkivalinta: Aerosmith: Dream on )
nikinita 