Päästä rakkaasi lentoon ja jos hän palaa luoksesi, niin tiedät. Vapaa ja pidäkkeetön lento, kuinka huikaiseva ajatus. Elämä tasaveroisena toisen rinnalla. Yhteiset toiveet ja haaveet, jotka kohtaavat, maustuvat ripauksella elämän suolaa ja pippuria, ehkä ropsauksella chiliäkin silloin tällöin… Parhaimmillaan kumppanuutta kokonaiseksi eliniäksi.
Vapaudestaan vastuu lienee jokaisella lentotuntilaisella. Kuinka pidäkkeettömästi ja hurjasti kurveissa kaartelee. Miten paljon pitää koetella rajoja ennenkuin ymmärtää omat tarpeensa, rakkautensa ja intohimonsa kohteen. Kunnioittaako sitä, mitä on jo olemassa, vai hakeeko aina vain uutta sulkien silmänsä siltä, mikä nököttää aivan nenän edessä, suorastaan kompastusetäisyydellä.
Mitenkäs niitä alkeellisia ohjausmerkkejä huitoo, saati kaipuun ajatuksia kertoo korkeuksiin maankamaralta, jos toista ei näy mailla halmeilla. Miten läpäistä vauhdinhurmasta ja tuulessa pörröttynyt sulkakasa. Saada lentäjän ajatukset fokusoitumaan kotipesään, saati omat askeleet hidastumaan arjen suorituksesta. Kutsua lounaalle… että tässä olisi purjosoppaa, ihan rakkaudella. Täällä ei vauhti riittänyt muotipastaan tänään.
Arjen pöhinään tuntuu hukkuvan monta hyvää ja kaunista. Sekin, että joskus sitä vapaata lentoa lähdettiin tavoittelemaan juurikin sen samaisen hajasulkaisen petolinnun kanssa. Yhteistä kieltä ei tainnut alussakaan olla ihan riittävästi, saati sitten pitkälle lennolle. Alussa tosin sitä kieltäkin koetettiin mongertaa enemmän samaan me-heimon suuntaan. Kielitaito taisi tulla vastaan, vai liekö kyseessä immeisen pyhä laiskuus selvitellä ylivoimaiseltä tuntuvia asioita. Yhden alati liikkuvaa mieltä tahi toisen puhumatonta juroutta. Ja yhteistä tahtoahan se vapaa lentokin vaatii. Lisäksi luottamusta, että riitän tässä ja nyt. Olipa rooli sillä erää sitten lentäjänä tahi pesävahtina.
nikinita 