Aaveita ilmassa


Mistä se ajatus nyt ilmestyi? Juuri nyt, kesken herkän ja vatsaa kipristelevän suudelman. Juuri, kun viimein pääsi lähellesi ja sai tuntea lämpimän ihosi vieressä tiukan työrutistuksen jälkeen… Ajatus sinusta toisen sylissä. Silittämässä hiuksia, poskea, maistamassa omenanpyöreää rintaa, suutelemassa punahuulia posket lommolla, imuttamassa niin, että takaraivossa tuntuu. Kyllä todellakin tiedän, miltä näytät kiimasi kukkuloilla. Ajatusvirta kylmentää tunnelman pyörremyrskyn lailla, valonnopeudella. Mustat pitsisukat muuttuvat mustemmiksi ja liimautuvat jalkoihin. Aave ei suostu ravistumaan irti aivokuoren perukoilta. Miten hemmetissä aivot saa narikkaan. Voisihan sitä kenties vetäistä lasin tai kaksi valkoviiniä rentoutumiseksi, jotta kummitus saadaan hukutettua. Ei helkatti, tähän tarvitaan koko pullo! Tällä libidolla keskivertokuluttajasta saadaan rantapummi ennen kesää. Hurlumhei ja kannat kattoon! Hällä väliä. Pakko luovuttaa ja vetää tänäkin yönä nahkalaput silmille ja yrittää nukkua. Ehkä huomenna olisi aaveista vapaa päivä..

Aamu sarastaa aivan liian varhain. Silmät yhä painajaisunien kyyneleistä rähmäisinä, pää usvasta tukkoisena, kirkkaana aamutaivaalla möllöttävä keltainen pallo on lähinnä vihollinen. Pirteä huomenesi saa sinkauttamaan salamoita vastineeksi. Tekee mieli kaivautua syvälle peiton alle, pitää vielä hetki kiinni omasta turvapaikasta. Mieleen ei tule äkkiseltään yhtään sellaista tilaa, jossa voisi olla ilman yhden yhtä haamua. Haamut kulkevat porautuneena aivokuoren syvimpiin osasiin. Aktivoituvat lupaa kysymättä sopimattomina hetkinä, myrkyttävät olemassaolollaan pienenkin orastavan hyvän ja kauniin.

Aistin jo suudellessa kummitusten saapuvan. Tunkeutuvat väkisin tajuntaasi, vaikka et niitä kaipaa ja halua. Painajaiset, joita en saa hävitettyä.  Ne vievät sinut taas pahoihin uniin ja ajatuksiin. Yritän vielä kääntää tilannetta, mutta tiedän jo, että annoin parannuskeinot pois samalla, kun pahan sinulle rakensin. En saa käännettyä ajatuksiasi sinuun ja minuun. Minä olen kyllä mielessäsi, mutta sinun tilallasi on joku toinen. EI auta, vaikka minä olen tässä kaikkineni, ihan kokonaan. Vaihdan kiihkeän kosketuksen, joka vain satuttaa sinua, hellään silitykseen. Tiedän jo, että tänä yönä ei nukuta. Nukahdat. Minä valvon, tiedän jo sinun nukkuvan tänä yönä levottomasti. Aistin painajaisen tulevan, silitän sinua, pidän tiukasti kiinni, kuiskaan hellästi. Rakastan sinua, täysillä, mutta painajaista en saa parannettua. Aika armahtanee.

Aamulla yritän uutta lähtöä. Pirteänä, vaikka tiedänkin jo, että tänään ei yö ole haihtunut. Parasta mitä voin sinulle antaa tänään, on pitää rytmistä kiinni, ettei arkesi kaadu minun vuokseni. Suunnitella ennakkoon,  antaa sinulle tilaa, aikaa toipua ja ottaa vastaan tekojeni seuraukset, jotka eivät jätä sinua rauhaan. Mitataan oikean rakkauden voimaa ja määrää. Rakastan sinua ja toivon, että kykenet elämään kanssani. Rakastan sinua ja toivon, että toivut vielä tästä kokemuksesta lujaksi ja vahvaksi. Rakastan sinua ja toivon, että et enää koskaan löydä itseäsi elämästä ihmisen kanssa, joka on satuttaa sinua niin kovasti kuin minä olen tehnyt. Ansaitset parempaa.

aave

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s