Yhtenä ennakkoon ajateltuna retkikohteena Maltalla oli Valletta. Maan sydän ja pääkaupunki. Ritareiden aika on ollut maan näyttävin kausi ja siitä onkin aistittavissa tunnelmaa kulkiessa kaupungin kapeita ristikon muotoon rakennettuja katuja pitkin kohti kaupungin toista rantaa myötäilevää vallihautaa ja suojamuureja. Yleisväritys kaupungissa on hämmentävän hiekkakivenruskea. Voimakkaan punaiset liehuvat liput pääkadulla kertovat ylpeänä historian viestiä matkalaiselle. Värien kontrasti on vaikuttava.
Meren ympäröimä Valletta on kokemus. Jyrkät kadut vaativat kävelijältään kuntoa ja retkipäivän paahtava kuumuus antoikin hyvän syyn hakeutua lyhyenkin hetken päästä kokeilemaan terassia jos toistakin. Puistot yllättivät värikylläisyydellään kaiken ruskean keskellä taapertamisen jälkeen. Meren läheisyys ja upottava sinisyys tulee vastaan kaikkialla. Lähes jokaisen kulman takaa on näkymä merelle. Katuverkoston ristikkomuoto antaa merituulen viilentää paahtavalla kuumuudellakin…Varsin petollista pohjolan samoojille, jotka eivät ymmärrä siestan syvintä olemusta. Siestaa täällä vietetään iltapäivisin ja silloin liikkeellä ovat lähinnä turistit.
Upper Barracca Garden oli mukavan varjoisa ja sieltä löytyi myös oiva terassi pöytineen maailmanparantamiseen. Palvelu terassilla oli kunnossa pöytiintarjoilua myöten ja tunnelma oli varsin paahteisen utuinen. Lämpötila oli vain vaivaiset 27 astetta, siis suurinpiirtein sopiva pohjoisen kalpeille haamuille ensiauringonottajaisiin.
Tutkimusmatkan varrella päädyimme parisuhteelle sopivasti tutkiskelemaan Siege Bell War Memorial- muistomerkkiä. Kyseinen muistomerkki kunnioittaa niiden 7000 siviilin ja sotilaan muistoa, jotka menehtyivät Maltan piirityksessä toisen maailmansodan aikana. Kyseisen monumentin valtaisaa kelloa kumautetaan päivittäin klo 12. Hiljentää miettimään, sitä miten pieniä muut elämän murheet ovatkaan näiden menetysten rinnalla.
Fort St. Elmo houkutteli matkalaisia jyhkeydellään piipahdukselle. Niemimaan ensimmäisellä puolustusasemalla on ollut tärkeä rooli Suuren Piirityksen aikana. Valitettavasti kyseinen paikka oli pääosin suljettuna yleisöltä. Tunnelmia pääsi aistimaan vain St. Annen kappelista.
Vallettassa aika kului nopeasti. Kuumuus teki tepposensa ja koska kulturellius ja museot eivät olleet parisuhdematkan ykköstavoite, ei museoista ja niiden aukioloista otettu minkäänlaisia paineita. Spontaania vaeltelua ympäri pääkaupunkia nauttien kaupungin erilaisuudesta ja maltalaisesta elämänmenosta. Nautiskellen välillä smoothiesta tai oikeammin ehkä pirtelöstä ja välillä sopivista virvokkeista. Kaupat kierrettiin kaukaa lukuunottamatta CHOCOLATE DISTRICT-puotia herkullisine kahvipapuineen ja suklaineen sekä paikallista hopeaseppää. Republic streetillä olisi tosin ollut himoshoppaajan tarpeisiin kaikenlaista mielenkiintoista. Jotain on kuitenkin syytä jättää seuraavaan kertaan…
Piintyneenä eläinihmisenä silmiin ottivat kaupunkikuvassa hevoset. Kuinkas muuten. Osa oli varsin hyvin hoidettuja ja niille oli rakennettu katos työpäivän odotteluajoiksi varjostamaan kuumuudelta, osa hevosista taas herätti välittömän rescue-olotilan parisuhteen eläinaktivistissa. Turisteille myydään varsin kovaan 40 euron hintaan kiertoajelua Vallettassa. Kun katseli heposia hieman tarkemmin ja sitä, moniko niistä liikkui ontumatta ja ylipäänsä jonkinlaisessa kengässä, niin jostain syystä ei pystynyt nousemaan rattaille. Omat jalat kantoivat aivan mukavasti samat reitit.
Ja koskapa Malta on välimerellinen maa, niin jäätelöt ovat näissä maissa jotain aivan taivaallisen hyvää. Siihen ei vain näissä pohjolan maitomaissa päästä. Kummaa on, että normaalisti laktoositonta käyttävä, ei Maltan reissulla, tai Italiankaan reissulla, koskaan kysele laktoosittomien tuotteiden perään, vaan nauttii ilolla ja nautinnolla reilusti kaksin käsin ja joka sorttia. Ja makujahan jäätelöissä riittää: nocciolaa, sracciatellaa, coconutia, limonea, strawberryä…. vain muutama mainittuna.. Maltalaisena erilaisuutena oli ilahduttava tapa saada jäätelötötteröönsä rajoittamaton määrä makuja. Mitään makua ei ollut hurjan suurta palloa, vain jokaista reilu pari isoa ruokalusikallista kutakin. Ah ja voi! Maltaan ei vain voi olla ihastumatta!
nikinita 