Amsterdam on kaupunkina jäänyt molemmille mieleen yhtenä Euroopan hauskimmista kaupungeista jo nuoruusvuosien takaa. Kunnan matkajärjestäjät eivät tainneet olla aivan kartalla, kun päädyimme asumaan Youth hostel Kabuliin. Majapaikka oli aivan punaisten lyhtyjen kulmille, missä imelä tuoksu vastaanotti kuusitoistakesäiset lempeästi jo hotellin ala-aulassa. Uusintakierros kaupungissa otettiin myöhemmin reilatessa, tosin lyhyen kautta, kun nuorten ihmisten eteläistä Eurooppaa varten mitoitettu budjetti ei kestänyt kovin pitkää oleskelua pohjoisessa elintasovaltiossa.
Tällä kertaa saavuimme kaupunkiin lentäen. Suorat lennot Maltalle ehtivät karata käsistä, joten toiseksi paras vaihtoehto oli viettää yksi yö Amsterdamin kulmilla ja jatkaa aamulla taas matkaa kohti lämpöä. Kylmä ei tosin ollut keväisessä Amsterdamissakaan. Toukokuun loppupuolella pärjäsi jo aivan mainiosti paitahihasillaan, kunhan iltaa varten varasi hiukan lämpimämpää mukaan.
Majapaikaksi suunnittelimme viisaasti lentokenttähotellin. Hotelli ei ollut turhilla mukavuuksilla pilattu, mutta yösija ja aamupala lienevät ne tärkeimmät, mitä yhden yön pysäkiltä eniten kaipaa. Olipahan myös ensimmäinen hotelli, jossa hissin virkaa toimittivat kerroksesta toiseen kulkevat liukuportaat. Shuttle-bussit kuskasivat hotelleihin ilmaiseksi vartin välein, joten iltaelämään kaupungille pääsi mainiosti bussilla kentälle ja kentältä pikajunalla kohti kaupunkia. Junayhteys kentän ja kaupungin välillä toimii tosin sen verran jouheasti, että samoin tein olisi voinut nukkua yönsä kaupungilla, kun sinne kerran kuitenkin tuli lähdettyä. Illasta olisi ollut helpompi kömpiä suoraan punkkaan, kulkematta lentokentän kautta, ja aamulla olisi aivan yhtä hyvin ehtinyt aamiaisen kautta junalla suoraan lentokentän terminaaliin.
Amsterdam oli ennallaan. Kulttuurinähtävyyksiä emme yhden illan visiitille tunkeneet. No Madame Tussaun vahamuseota kyllä yritettiin, mutta aikamme jonotettua jouduimme toteamaan, että museo olikin jo kiinni ja lippujono oli tarkoitettu seuraavan päivän ennakkomyyntiä varten. Jätimme siis vahanuket sikseen ja lähdimme kaupungille hengailemaan. Menimme ensin pikkupalalle vohvelikahvilaan, sieltä kauppakatuja myöten texMex-pitoiselle iltapalalle ja hämärän tullessa ihmettelemään iltaelämää ja maailmanmenoa lyhtyjen valoissa. Kävimme kurkistamassa oliko nuoruusaikojen hotelli vielä pystyssä ja illan viiletessä eksyimme paikalliseen irkkupubiin lämmittelemään ennen paluureilausta kohti hotellin punkkaa.
Hetken tiskin ääressä seistyämme ryhdyimme ihmettelemään, mikä ihmeen mökä pubissa oikein kävi. Paikka oli ahtautunut puolilleen suomalaisia. Tupa tärisi Hyvä-Suomi-huudoista, kun kiekkosankarimme yrittivät painia MM-lätkää Tsekkejä vastaan. No, kehnostihan siinä lopulta kävi, lujasta kannustuksesta huolimatta. Voittajan sen sijaan oli helppo hymyillä. Pöydän ääressä, aivan tv-ruudun alla, istui neljä nuorta naista, paikan ainoat Tsekkiläiset. Pöytä täyttyi pelin jälkeen hyvin nopeasti nuorista suomalaisista onnittelijamiehistä.
Amsterdam jätti kävijälleen jälleen kerran hyvän fiiliksen. Kaupunki toimii hyvin myös pikaisena yhden illan hengailumestana. Pitkäksi venynyt lentomatka ei lopulta harmittanut kuin yhden ylimääräisen hotelliyön verran hiukan pankkitilin puolella. Rahaharmitus on helppo kääntää jälleen kerran kokemuksen vuoksi plussan puolelle.
nikinita 