Hei Rakas. Yli kolmenkymmen vuoden taival takana ja siinä sinä olet, kaikkine ruttuinesi ja muistoinesi. Siinä sinä olet, eletyn elämäsi kanssa. Elämän, joka rakensi sinusta sellaisen kuin olet. Lähtisitkö vielä kanssani tutkimusmatkalle? Vielä kerran. Opiskelemaan kanssani kuka sinä olet, kuka minä olen ja mitä me olemme yhdessä?
En tahtoisi kaivaa sinua esille Facebookin persoonallisuustesteistä, enkä oppia ymmärtämään Iltasanomien kymmenen- kohtaa-naisen-totuuksista-miehestä avulla. En halua kaivaa sinua ulos suhteellisuusteoriasta, en freudilaisista lipsahduksista enkä Darwinin kehitysteorioista. En hae jumalallista apua, en tantraa, en kristinuskon jalat ristissä viipyilevää avio-onnea, en islamin kymmentä palkintoneitsyttä.
Viisaalle, uteliaalle ja etsivälle ihmiselle maailma on täynnä apuneuvoja ja neuvojia kuinka meidän pitäisi toistemme kanssa olla ja edetä. Tiedämme ne kyllä, olemme kirjamme lukeneet ja testimme tehneet. Teoria on hallussa. Tutustaanko käytäntöön.
Laitetaan teoriat testiin, hukataan ja rakennetaan omamme. On vain sinä ja minä. Yhteinen uteliaisuus toisesta, itsestä, meistä. Minä teen näin, kuinka sinä? Minusta nämä sanat tuntuvat tältä, sinusta ne tuntuvat toiselta. Hassua vai pelottavaa Lähdetäänkö tuolle polulle vai otetaanko tämä? Molemmissa lienee nähtävää ja koettavaa. Otetaan uusi, jos kuljettu ei ollut hyvä. Aloitetaan uusi retki. Yhdessä. Saanko luvan?
nikinita 