nikinita

Kuuma ilma löi leppoisasti vastaan jo koneesta noustessa. Haahuilimme hetken lentoasemalla bussitolppaa etsien. Matkaoppaasta olimme ennakkoon opiskelleet, että pienellä saarella bussi kuljettaa nopeasti minne vain. Bussilippuautomaatin ja oikean laiturin löydyttyä hyppäsimme paikallisen kamikazekuskin kyytiin. Reilun tunnin kuljetuksen jälkeen ja aikamme karttaa ihmeteltyämme onnistuimme viimein suunnistamaan perille. Lyhytkin matka mutkaisilla teillä saattaa ottaa aikansa, mutta samalla tutustuu maisemiin, eikä reissu todellakaan ole hinnalla pilattu. Viikon bussilippu kustansi hurjat  6,50€ . Pieni hinta siitä, että alle kahden tunnin bussilla pääsee pienessä maassa melkein minne haluaa. Taksia ei tällä kertaa kokeiltu, mutta hinnat lienevät reissua kohti useammassa kympissä. 

Hinta kolmelta yöltä kahden hengen huoneessa oli 180€ plus aamiaiset.  Varasimme kolmen tähden hotellimme  booking.comin kautta, mutta todennäköisesti saat huoneesi edullisemmin, jos heität sähköpostia suoraan hotellille. Voi olla, ettei hinta ole yhtään sen halvempi, mutta sisältöä voi olla aamiaisen ja Wlan yhteyden verran enemmän samaan rahaan.  Jälkikäteen katsottuna saarelta löytyy runsaasti myös edullisia vuokrakämppiä. Vuokra-asunnolla ja omalla keittiöllä ruokavaliostakin saisi kenties hiukan monipuolisempaa. Maltalainen ravintolakulinarismi painottuu matkalla äkikseltään helposti pastaan, pizzaan ja burgereihin, todella hyviin sellaisiin kyllä. Tosin kolmannen päivän kohdalla makuvivahteita haetaan lähinnä paikallisista viineistä… Maltalainen keittiö tuo vaihtoehdoksi kania, kalaa ja mereneläviä, jotka kasvissyöjällä ovat siellä eksoottisella puolella… soijaa, kidneypapuja ja tuoreita kasviksia tuli hieman ikävä.

Hotelleissa kannattaa tsekata, että pääsee merinäköalan puolelle. Rannatonta merimaisemaa on paljon hauskempi ja rennompi tuijotella kuin sisäpihan kiviseinää ja viemäriputkia. On sitten parisuhteen sen hetkinen mielentila mikä tahansa. Siinä kuin ihmismielikin, merimaisema muuttuu jatkuvasti. Toisinaan tyyni ja turkoosinsininen, toisinaan tyrskyt lyövät ylitse kalliorantojen. Joskus meri on tyyni ja tumma, mutta taivaalla nousevat mustat pilvet. Välillä aurinko hellii ja leikittelee aallon pinnalta heijastellen ja samalla suorastaan paahtaa grillaten varomattoman pohjolan matkalaisen ihonpintaa. Keväisin säätila saattaa vaihdella hyvinkin nopeasti.

Uima-altaallisiakin hotelleja löytyy varmasti, mutta uimaan pääsee lähes joka paikassa, oli hotellilla allasta tahi ei. Rannat ovat samaa ruskeaa kiveä kuin koko saari ja kaikki rakennukset. Kallioranta on kiva, ei mene hiekkaa vääriin paikkoihin ja uimaan pääsee joko suoraan kallion reunalta tai sitten tikkaita myöten, joita on siroteltu pitkin rantaa. Hiekkarantojakin saarelta kyllä löytyy useampia, mistä varmaan löytyy vaikka muksuille mukavammat plutausmahdollisuudet. Jos aikaa on paljon kannattaa käydä retkeilemässä pääsaaressa ja naapurisaarilla enemmänkin.

Matkan tavoite ei ollut urheilullinen, joten lenkkikenkiä ei ollut matkassa. Ohuesti parivaljakon maratoonaria tuntui kuitenkin mietityttävän Pacevillen ja Slieman rannalla kulkeva bulevardi. Rantaa myöten kulkeva kävelyalue tuntui olevan niin paikallisten kuin turistienkin lenkkimaastona. Monista muista vastaavista reiteistä poiketen tällä bulevardilla olisi riittänyt mittaa pidemmällekin iltalenkille. Harrastukset korvasivat tällä erää pitkät aamu- ja iltakävelyt kyseisellä promenadilla.

Turistin itsestään löysi siinä vaiheessa, kun istui Dr. Fish Bubblesin Fish Foot Spa:ssa pariskuntana hämillisesti hymyillen pienten kalojen maiskutellessa innokkaasti jalkojen kuollutta ihosolukkoa. Hoito tuntui aluksi todella kummallisen kutittavalta. Yllätykseksi ajatukseen ”pikkupiraijoista” tottui melko nopeasti ja henkilökunnan mukavaa jutustelua kuunnellen aika kului nopeasti.

Paljon katsottavaa, aistittavaa ja koettavaa. Uudestaan on päästävä! Seuraavat liput on varattu ja tottakai kuumimpaan aikaan. Silloin mennäänkin aivan toiselle puolelle saarta…

English version, click here