Iltakävely yhdessä ilta-auringon vielä valaistessa puiden oksia. Kesä on jo lähellä ja aurinko lämmittää ihoa. Metsä tuoksuu kostealle ja raikkaalle. Uusi kevät on jo kauniin vihreä. Värit ovat kirkkaita ja olo valpas ja rento. Jalat tapaavat polulla samaa rytmiä. Hymyilet minulle. Lämmin tunne valtaa mielen – Hymyilen.
Auton ratissa matkalla jonnekin. Yhdessä, samaan suuntaan. Maisemat vaihtuvat ja tie vie. Radiossa soi biisi, joka koskettaa meitä molempia. Haet käteni käteesi. Sormet lomittain sinun sormiesi kanssa, olet lämmin, tunnut hyvältä. Toinen käsi ratilla, yhdessä matkalla.
Hikoilemme saunassa. Kuuntelemme veden sihinää kiukaalla. Välillä hiljaa, välillä ajatuksia vaihtaen. Hämyvalossa, ainoana valonlähteenä kiukaan lasisen luukun lävitse näkyvä tulen palo. Pyyhe ympärille ja hetkeksi ulos istumaan viilenevään iltaan. Kuuntelemaan yötä kohden rauhoittuvaa luontoa. Olo tuntuu viileältä, palaamme vielä takaisin lämpimään saunaan. Ei kiirettä, rauhassa.
Luemme kirjaa, kumpikin omaansa. Sinulla dekkari, minulla tieteishömppää. Keskitymme kirjaan, mutta varvas hakee kaveriksi toista varvasta. Hiukan lämmintä ihoa omaa ihoa vasten, läheisyyttä. Uni painaa jo silmää. Vielä muutama sivu ja sitten saan sinut kainaloon. Lämpimänä itseäni vasten. Lähelle. Siinä on hyvä.
nikinita 