Poterossa, niin että nasahti. Kertakaikkiaan, kypärä päässä ja maalit naamassa. Maastopuku viimeisen päälle. Ase ladattuna ja verbaliikka hallussa. Tästä ei ohi mennä, ei hiipien eikä rynnäköllä. Ei prkl!
Vierasta kieltä vyöryy kypärän pintaa hipoen kohti korvakäytäviä, mutta asemataistelun kumu peittää äänimaailman hienoudet alleen. Tarviiko tuosta selvää saadakaan. Viesti on ymmärretty jo. Tulkittu. Ja tottakai vastapuolen näkökulmasta väärinpäin. Konfliktissa ollaan.
Liennytystä ei ole näköpiirissä ja tämä ei ihan pienellä valkoisella lipulla taida ohi mennäkään. Sen verran perusperiaatteista on kyse. Ainakin omasta mielestä. Perustelua soljuu perustelun perään, mutta kulma on ja pysyy. Kysymys seuraa toistaan, asetelmaa muuttamatta. Tämä osataan. Asemataistelu. Hyökkäys -puolustus-rynnäkkö-pieni perääntyminen ja siitä voimalla takaisin asemiin- EN luovuta!
Miten edetä. Tie edessä on miinoja tulvillaan, matkan jatkaminen näyttää hetki hetkeltä mahdottomammalta. Lisäjoukkojan ei ole odotettavissa. Luovuta tai taistele. Tai pomppaa poterosta ylös ja katso rohkeasti mitä tapahtuu.
nikinita 