Elämä on valintoja ja tasapainoilua. Kun katse on luontevasti horisontissa, pääsee nuoraa pitkin määränpäähänsä rennommallakin otteella ja varmoin askelin. Matkalla saattaa horjahdella, mutta pienin korjausliikkein pysyt nuoralla, kunhan usko omaan tekemiseen ei horju. Taiteilu on samanaikaisesti sekä haastavaa että rauhoittavaa. Haaste tekee elämän mielenkiintoiseksi ja elämisen arvoiseksi. Mieli rauhoittuu, kun voi keskittyä oleelliseen ja huomaa, että tämähän sujuu.
Kun mieli herpaantuu, horjuu myös tasapaino. Ensin haet tasapainoa takaisin kevyin liikkein, sitten yhä enemmän, lopulta vimmatusti huitoen – ja putoat. Jos olet vielä elämän aloittelija, ei nuora ole korkealla ja putoaminen on turvallista. Pieni mustelma ja hiukan kolahtanut itsetunto. Ylös ja takaisin nuoralle. Taitojen karttuessa nuora nousee ylemmäs ja putoaminen tekee aina kipeämpää. Aiemmin opittu kantaa, olet kasvanut ja kannat suuremmaan vastuun.
Parisuhteessa putoamisen paikkoja ja vaatimustasoa on huomattavasti enemmän. Käveleehän samalla nuoralla nyt kaksi ihmistä, joten molempien täytyy säilyttää tasapaino yhdessä ja erikseen. Parhaimmillaan kumpikin helpottaa toisen tasapainoa ja auttaa korjaamaan toisen horjuessa. Jos kummankin tasapaino horjuu, pahimmillaan yksi vetää pudotessaan toisenkin alas…ja parisuhteessa ei enää leikitä, nuora on korkealla.
Nuoralla pysytään tai pudotaan omien valintojen kautta. Kun tahtotila on selvä, on valintoja helpompi tehdä. Vaikka joskus horjuu, pysyy silti vaijerilla. Eikä vaijerilla silti pysytä hampaat irvessä. Kun tasapaino on olemassa, voidaan välillä vaikka tanssahdella, heiluttaa nuoraa ja nauttia sillä pysymisestä. Kun tahto horjuu tasapaino katoaa. Teet vääriä valintoja ja putoat.
nikinita 