nikinita

Kuka muu tietäisi paremmin virheeni ja huonot puoleni kuin minä itse. Reilut neljäkymmentä vuotta on ollut aikaa tuijottaa peiliin etsien valuvikoja, joita menneiden vuosien mukanaan tuomat arvet eivät tee kauniimmaksi. Kolhuja on tullut tarhasta työelämään. Virheitä, lyöntejä, epäonnistumisia. On kompastuttu ja kaaduttu. Noustu ylös ja kolhittu päätä parruun taas ylösnoustessa. Itsetunto on naarmuilla ja lommoilla, edes itse ei jaksa välittää. Hävettää ja kammottaa elää itsensä kanssa samassa elämässä.

Katse peiliin. Lähes ylivoimainen suoritus. Arpia on jäänyt matkan varrelta nahkaan ja sieluun. Jokainen kolhu on opettanut, jokaisesta on selvitty eteenpäin. Henki kulkee vielä ja jalat kantavat. Lepoa, liikuntaa, hyvää ruokaa. Itsestä huolta pitämällä jaksaa vielä seuraavatkin koitokset. Paremmin. Nauttimalla matkasta oppii elämästä enemmän, eri asioita. Tämä on sinun juttusi.

On helpompaa elää ihmisen kanssa, joka on hyvä itselleen. Kieltämällä itsensä ja oman minuutensa perustarpeet on vaikea olla rehellisesti hyvä toiselle. Rakastamalla itseäsi, kaikilla mutkilla,  voit antaa aidon rakkauden toiselle. Elämän makuinen elämä maistuu molemmille ja hyväksyntä tarttuu. Kun aidosti hyväksyt peilissä arasti itseäsi vilkaisevan hahmon, tulee samalla pitäneeksi huolta myös toisesta ja yhteisestä elämästä.

”Cura Te Ipsum” -huolehdi itsestäsi (lat.)