Kivun pimeä puoli


pain

Sattuu, sattuu niin. Käsi kouristuu nyrkkiin. Polte ihon alla vaatii repimään, raastamaan. Kipu kipua helpottamaan. Sylkipisarat valuvat holtittomasti leualle, kyyneleitä ei edes tunne.. suolavana kuivuu ripsiin kiinni. Viiltää sisuksia kuin vastateroitetulla leipäveitsellä. Kuristumisen tunne on painavana rintalastan alla, happi alkaa loppua, pyörtyminen ei ole kaukana. ÄLÄ tule lähelle nyt. Rikkoisin sinutkin ja se tuntuisi vain tyydyttävältä, hetken.

Rikotusta ei tule ehjää, parsittu ja korjattu ehkä, ajallaan.  Parsinlangan sävykin on väärä ja se irvistää harmoniasta muistuttaen kerta kerran jälkeen tapahtuneesta. Halusi tahi ei. Tajuntaan valuu turtumuksen keskeltä radiossa soivan kappaleen sanat, polte rintalastan alla kasvaa. Tukahdutetut kyyneleet eivät odota lupaa. Poskilla virtaa niagara, jälleen.

Eteenpäin on päästävä, tähän tunteeseen ei voi tarttua, muistuttaa pieni ääni hämärän alitajunnan rajamailta.  Sileän kuilun reunoilta on löydettävä nirhauma, josta saisi rikkiraastetuin kynsin kiinni. On saatava ote. On Saatava Ote. Toinenkin. Hitaasti raahauduttava ylöspäin, nähtävä värit harmaan sävyjen keskeltä. Leskenlehti, keltainen. Kevät. Olen. Huomennakin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s