nikinita

Kaksi päättäväistä kapteenia. Kumpikin ohjaa omaa laivaansa katse horisontissa läpi myrskyjen kohti satamaa. Tulikohan kumpikaan ajatelleeksi, että olemme samassa veneessä. Jos yksi ohjaa yhteen suuntaan ja toinen toiseen, lopullinen suunta on melko sattumanvarainen. Isomman myrskyn ja karikot huomaa kyllä kumpikin ja osaa tehdä oikeat korjausliikkeet, mutta suunta on silti eri. Ehkä vahvempi vie lopulta sinne, minne toinen ei halua. Ehkä kaksi vahvaa seilaa merellä loputtomiin. Tuskaisesti taistellen oikeaan suuntaan. Pääsemättä koskaan perille. Toinen ohjaa, toinen korjaa omaan suuntaansa.

Luottamus on luja ja usko vahva siihen, että toinen tietää mitä tekee. Annamme ohjat toiselle. Emme vain huomaa, että toinen olettaa samoin. Minusta laivaa ohjaat sinä. Sinun mielestäsi minä olen ruorissa. Taas olemme tuuliajolla, virranvietävinä, koska luulemme, että toinen ohjaa, toisella on vastuu. Kumpikaan ei ohjaa ja lopputulos on sattumanvarainen. Hyvä tai huono. Tuurilla ne laivatkin seilaavat. Oikeita satamia vain on vähemmän kuin niitä vääriä, joten todennäköisyys ei ole puolella. Laiva kiertää loputonta kehää tuuliajolla. Kumpikaan ei ymmärrä mihin olemme matkalla.

Voisikohan tätä viedä yhdessä, jos yhdistäisimme voimamme. Tietäisimme, että meitä on kaksi hyvää ja taitavaa. Istutaan alas, otetaan suunta kartalta, tähdistä, kohti aamunkoittoa. Välillä ohjaat sinä ja välillä ohjaan minä. Sinä väistät paremmin karikot, minä olen hyvä navigoimaan, huomioimaan tuulet ja merivirrat. Yhtään satamaa ei tarvitse ohittaa. Käydään ensin siellä missä on lämmintä ja valkoista hiekkaa, tutkitaan sitten vaikka etelänapamanner. Näytä sinä minulle, mikä sinusta on kaunista, minä näytän sitten sinulle. Tai ollaan hetken tuuliajolla ja katsotaan minne virta vie.