Kipeä aihe on puettu fiktiiviseen muotoon ja höystetty komedialla kirpeänkipeät naurunkyyneleet silmänurkista. Pimeään elokuvasaliin on turvallista mennä oman murun kanssa. Siinä vierekkäin istuessa voi miettiä omassa pienessä kuplassaan toisen ajatuksia, tulkita naurunpyrskähdyksistä toisen mielipidettä ja todellisia tunteita. Ei tarvitse miettiä kipeitä keskustelunavauksia juuri tässä hetkessä. Onko takana pelkkää tunnereaktiota hersyvään elokuvan tilannekomiikkaan vai osuiko jokin heitto tiukemmin maaliinsa.
Klassiset parisuhteen kipupisteet, ”nelkyt on uusi kakskyt”-teema, hyväksynnän hakeminen ja palkinnoltakin tuntuva vastapuolen palvova katse, säätäminen kaveriporukassa, seksi kaikilla trikeillä, koko pienen elämän suhdekirjo mahdutettuna vajaaseen kahteen tuntiin…elämä pikakelauksella. Silti kerronnasta tihkuu lävitse aito välittäminen. Jälkikäteen paljon ajatuksia pureksittavaksi, hymähdeltäväksi ja ehkä työpaikan kahvipöytäkeskusteltavaksi. Miksipä näitä teemoja kotona, mitäpä näistä. Turhaan tulee avauksia ja kipunointia.
Kliseisiin lankeamiselle ja itsensä unohtamiselle on ulkopuolisena helpompi hymähdellä. Valkokankaalta seurattuna kaikki näyttää perinteiseltä ja kirpeän tutuilta juonenkäänteiltä. Tosielämähän ei onneksi ihan noin itsestäänselvyyksiä ole, eihän.
Parisuhde Luokkakokouksessa hakemassa kipinää…
nikinita 