Kotisohvan koko on alussa pieni ja sievä. Kaksi ihmistä mahtuu sylikkäin pienempäänkin. Sohvaksi riittää tyyny ja sängynkään ei tarvitse olla hartialeveyttä kummempi. Puolet yöstä menee pinossa ja toinen puoli lusikassa. Kaikki on somasti paketissa ja sievästi kohdallaan. Alkeellista mutta onnellista.
Klaanin kasvaessa kotisohvan mitta kasvaa ja sänkyynkin kaivataan enemmän tilaa. Kerroksittain nukutaan enää uuden asunnon toisessa makuuhuoneessa ja leveämpikin sänky on ajoittain ruuhkaaksi saakka kansoitettuna. Kun klaani on kasvanut mittoihinsa on sohvallakin kokoa jo sen verran, että asunto on siirrettävä väljemmille seuduille ja asuntolainaa venytettävä hartiamittaakin suuremmaksi.
Tavaraa kertyy ja huusholli alkaa olla vähintään yhtä kaaoksessa kuin parisuhdekin elämän myllerryksessä. Klaanin vaatimat puitteet laittavat seinät pullistelemaan, varasto täyttyy eikä autotallinkaan saa autoa sisälle ilman viikon raivausoperaatiota.
Klaanin jakaantuessa kodin pyörteistä tuulen mukana eri ilmansuuntiin käy kotikin yllättäen sopivan kokoiseksi…Sitten tavaraa on liikaa, sohvan reunalla ei tavoita toista ja makuuhuoneessakin vastaa vain kaiku. Raivataan nurkkia ja pistetään turhaa pois. Osaataanko vielä kutistua sopivan kokoisiksi, kaksi pyllyä samalle tyynylle ja lusikkana peiton alle. Vai menevätkö taloa tyhjentäessä viimein lusikatkin jakoon. Onko seuraava investointi viimeinkin yhteinen dinkkuilu vai molemmille oma sinkkusohva.
nikinita 