Parisuhde paistinpannulla

Kuka keksi tehdä ruoanlaittamisesta harrastuksen? Ihmisen täytyy syödä pysyäkseen hengissä. Ei tietenkään ole haitaksi, jos suuhunpantava myös maistuu hyvältä, mutta harrastusstatus tekee tuostakin arjen askareesta välillä turhankin paineista puuhaa. Täytyy loihtia itsestään Master chef oman huippukokin tuomaroitavaksi, vaikka myös tässä asiassa ja erityisesti arjessa, yksinkertainen on kaunista. Yhdessä tekeminen vielä mukavampaa. Joskus on ihana yllättää kotiin viimeisenä saapuva valmiilla pöydällä. Arjessa totuus lienee, että se tekee, ken ehtii. Yhteinen elämä, yhteinen arki, yhteinen keittiö. Yksi kuorii perunat, toinen vääntää kastikkeen. Toinen tietää ja taitaa yhden asian, toinen toisen. Yhdessä tulee enemmän.

Lisänsä soppaan tuovat Chefin ja kokin eriävät makumieltymykset, maustettuna klaanijäsenten onneksi jo haihtuneina ruokavaliohaasteina. Reissuillaan Chef nauttii Saksalaista possunniskaa rasva suupielistä valuen ja vehnäolutkuohut kyytipojaksi nautiskellen. Kotiarjessa mukaudutaan tietenkin Kokin soijasoppiin, salaatteihin ja silkkitofuannoksiin. Onhan ne tietysti verenpaineelle ihan hyväksi. Päiväunissaan Chef haikailee edelleen laittavansa joku kaunis päivä murulleen kukkoa viinissä, Coq au vin, tai kunnon sisäfilepihvin. Kokki puolestaan katsoo Chefiä ihmetellen, asialle edelleen kulmiaan voimattomana kohotellen ja miettii päivän kukkaakaalikohokkaan tai torta pasqualinan reseptiä.

Kokonaisuuden kannalta on hyvä, että talossa on ainakin yksi kaikkiruokainen. Sisään menee kaikki sisäfilepihvistä tofuun ja kukkakaalikohokkaaseen. Perheessä ei ole koiraa, joten jonkun täytyy toimittaa myös jätemyllyn virkaa.

Leivonnaisissa luotetaan vahvasti rakkausmausteenakin tunnettuun kanelin voimaan. Mikään ei saa Chefiä paremmin käyntiin kuin vastaleivotun kanelipullan tuoksu…Kokin tosin täytyy olla varma asiastaan, eipä auta leikkiä blondia, kun on ensin antanut mausteiden kera ymmärtää..