Tarpeeksi hyvä?


Luurankopeili

Miksi on vaikea uskoa olevansa riittävän hyvä? Tarpeeksi ja pystyvä juuri nyt. Miksi peilissä irvistää tuntematon kuvatus, hahmottomalla varrella. Kaikki mitä sielusi silmillä näet on rikkinäistä ja vain se mitä voit muuttaa, olet sinä.

Janoat toisen hyväksyvää katsetta samalla työntäen sen lujasti pois. Katse on väärässä kuin sirpaleinen peili, vääristää joka suuntaan, rikkoo linjat ja riipii sielua. Elämän valmiiksi mutkaiselle polulle ei ole tietoisesti rimaa asetettu. Risutkin polulla tuntuvat olevan raskaasti epämukavuusalueella. Täydellistä ei tekemällä edes saisi. No Midas touch.

Jos kuulee kiitoksen, viesti ei uppoa, lähinnä hämmennys siitä mitä tuohonkin nyt sanoisi… Pitääkö sanoa? Joku sanoo kauniiksi, oli varmaan kiltti…täytyyhän joskus jonkun tuollekin kiltti olla….Joku pysäyttää ja vellova paniikki hiipii vatsanpohjasta kurkkuun. Mitä nyt jäi tekemättä, mitä en huomannut, nytkään?

Ja kun joku päivä on normipäivä, ei hyväksyvää nyökkäystä, kiitosta, hymyä, hipaisua…vika on nyt tässä, kaikki on ohi ja loppu.  Itseruoskinta on taiteenlajina huipussaan. Siinä voisi olla mestari. Melkein.

Kuinka erilainen ihminen onkaan, kun katsoo kahdesta eri suunnasta, sisältä ja ulkoa. Sielu saattaa olla rikki ja minäkuva mutkalla, mutta silti kuva ulos on kaunis, älykäs ja määrätietoinen. Vain särö harmoniassa ja tasapainossa kielii täysin erilaisesta näkymästä sisä – ja ulkopuolelta. Yhdessä eläen vuosien varrella toinen tulee tutummaksi myös sisältä. Oppii edes hiukan asettumaan myös tuohon toiseen maailmaan ja aistii kuinka toinen kokee itsensä – vaikkei sitä aina voi ymmärtääkään.

Toista ei voi kuitenkaan muuttaa. Ei auta  vaikka kuinka sanoisi, että olet hyvä, kaunis ja älykäs. Ei auta, vaikka kuinka aidosti olisit toista mieltä sen suhteen, kuinka toinen itsensä näkee. Ulkoa voi tukea, mutta muutos peilikuvassa lähtee vain ihmisestä itsestä. Pakottamalla toisen voi saada toimimaan eri tavoin, jopa itselleen väärin. Näkemys omasta itsestä muuttuu vain hyväksymällä, kevyesti itseensä rakastumalla. Eilisestä voi vain oppia, huomista ei kenties koskaan tule- näillä mennään. Upea juuri tällaisena! Elä nyt, huomista ei kannata odotella!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s