Normipäivän normirytmitys ei juurikaan helpota kahden luontaisesti eritahtisen vireysaaltojen yhteensovittamista. Toinen olisi jo aamusta valmis ihan mihin vain, toisen vielä vedellessä unta kuuppaan huolella. Isot kissat herää niin hitaasti ja kuten sanonta kuuluu, varhainen lintu löytää madon.
Yhteinen vire löytyisi helpoiten auringon ollessa ylimmillään. Sattuu vain olemaan se aika päivästä, josta muutoinkin maksetaan paras hinta ja kumpikin sielu on myyty ulos hakemaan voita leivän päälle ja suolarahoja vapaa-ajalle. Toki ihmisellä täytyy olla muutakin sosiaalista elämää kuin se samassa taloudessa majaileva yhteistä ulko-ovea käyttävä ihminen. Työpaikkaan siirrettynä muusta sosiaalisuudesta maksetaan kuukausittain jopa jonkinlainen avustus tilille. Työ vie, mutta kuinka helpottavaa olisikin välillä ottaa omalta kullalta ruttu ja pusu ja jatkaa sitten matkaa. Puhumattakaan keskipäivän hellästä tai villimmästä hetkestä kerrankin virkeänä, eikä yöllä silmät auki teipattuina. Harmaissa muistikuvissa vilahtaa jälki joistakin unisista kohtaamisista, joihin molemmat ovat heränneet yhtä hämmentyneen hengästyneinä kaipuun ravistellessa sopukoita. Silloin joskus.
Työpäivän ja illan harrasterientojen jälkeen voipi olla vaikea löytää yön kuningatarta tai villimpää orhia samoilta kulmilta. Kun ilta pitkäksi venyneen työpäivän jälkeen on kunnialla saatu päätökseen, ei keho ja mieli kaipaa enää kovin villiä menoa. Kunhan pyykkikoneen ja tiskarin saa ladattua, niin illan taistelut on taisteltu. Peiton alta voi kuulua korkeintaan kuorsauksensekaista tuhinaa tai tulla napakampi potku kupeeseen, jos ja kun liian lähelle eksyy…
nikinita 